Well my day started with empty streets and no taxies. I was waiting 15 min to get one going to Hospital. And finally after crossing gates of Hospital I wondered a car crash on the incoming line, used by ambulances. There was already some cars witch couldn't get pass over the accident area, and more cars were coming. And I walked and wondered how long will it take to clean the area, and is there an ambulance on the way to hospital. Well things sort of suck up here in Namibia themselves.
On my way to hospital I saw couple of nurses I know, they weren't so happy, going to work on holiday is not fun. Well it same back home, when people book christmas holidays, new year and midsummer day a year earlier, just to get it free.. I walked pass emergency and it was full.
My shift started actually at maternity clinic, with post observation of C-Section. After that we had no patient for an hour. I find this moments always boring, but I make myself believe its good thing, as long as there is no meat on the table. Then we got a call about five coming ERPC:s (evacuation of retained products of conception). Its a convoy, of five women, who are coming usually with blocked drips laying tide up to the beds, trying to smile or be calm. They are taken one by one in, performed procedure under light sedation and taken back to the ward after short observation in recovery.
After ERPS:s we had a coffee break, and sat talking with nurses about similarities and differences here and back home. On holidays they have 7-8 nurses working, usually 3 anesthesia-, and 4 instruments nurses. Emergency team is being on call for coming surgical and maternity patients, so when its maternity case like C-section, half of personnel run to maturity ward theatre. Day shift change at 13 o'clock to evening shift, and then again at 19 o'clock comes night shift that keeps watch till morning seven.
I finished my day at 13, with morning shift. Our last patient was C-section. That I wanted to see here in Namibia, just because of my curiosity. Back home I had probably 50 C section, and I saw as well couple in China. Well here it was our elective one. There was no hurry, so we performed a spinal anesthesia and whole procedure went well under mild general maintenance. I have to say, it was nice surgery, not a jungle one that I have seen previously in my life. Doctors were working fast but properly, sewing patient back together. And child, well it was crying all the way from the womb. So its nice to finish a day, witnessing start of another ones life. After procedure the maternity theatre was locked again with an egg lock , I find it funny in case of real emergency someone runs for keys, but well doors closed, I'm of the duty..
 |
| Screenshots from guide 4 anesthetic assistants, Otteita anesthesia avustajan ohjeesta |
No, mun päivä alkoi tyhjällä kadulla ilman takseja. Seisoin varttitunnin käsi pystyssä kunnes sain kyydin sairaalalle. Ja päästyäni sairaalan porteista ihmettelin kahta yhteen törmännyttä autoa lanceväylällä. Paikalle kertyi lisää autoja ja näytti siltä ettei hetkeen kukaan olisi pääsemässä ohi peltiläjää. Asioilla on tapana ratketa itsestään Namibiassa, totesin itselleni ja jatkoin matkaa.
Sairaalan pihalla näin muutamia tuttuja kasvoja, mutta he eivät olleet hyväntuulisiä. Ei ole kiva joutua töihin juhlapyhinä. Samanlaista se on meillä kotona kun jotkut varailee joulu ja juhannuspyhiä vuotta etukäteen. Kävelin ensiavun ohi ja se oli täysi.
Mun vuoro alkoi äitiyspolilla, sektion jälkitarkkailulla. Sen jälkeen meillä ei ollut potilaita yli tuntiin. Minusta sellaiset hetket ovat todella tylsiä, mutta muistutan itselleni aina että se on hyvä asia kun ei ole lihaa pöydällä. Sitten tuli puhelu, 5 kaavintaa. (Täällä on abortit kiellettyjä, joten kaavinnat ovat keskenmenojen tai kotiabortin jälkeisiä toimenpiteitä)Se on letka naisia sänkyihin kiinni sidottuna, niin ettei henki kierrä. Ja tietysti kenenkän tipat eivät vedä hemolyysin takia. He vain yrittävät pysyä rauhallisinä ja hymyillä. Heidät otettiin yksi kerralla sisään, ja toimenpiteet tehtiin kevyeen maskianestesian alla. Sen jälkeen heräämön kautta ulos.
Kaavintojen jälkeen oli taas rauhallinen kahvihetki, juttelimme hoitajien kanssa Suomen ja paikallisten toimintojen eroista ja yhteyksistä. Pyhinä täällä on vuorossa kolme anestesia hoitajaa ja 4 instrumenttihoitajaa. Päivystys tiimi hoitaa kirurgisia ja äitiyspolin potilaita. Joten kun tulee soitto sektioon, he jakautuvat kahtia. Aamuvuoro kestää vain yhteen, jonka jälkeen tulee ilta vuoro. Seitsemältä taas tulee yövuoro ja he jatkaavat aina aamuseitsemään asti.
Lopetin vuoroni yhdeltä ja viimeisin leikkaus oli sektio. Halusin kovasti nähdä sellaisen täällä, koska olin nähnyt useita kotona Suomessa, ja joitakin Kiinassa. Tämä oli elektiivinen. Se eteni rauhallisesti valmisteluilla ja spinaali puudutuksella. Sitten tuli kevyt ylläpitoanestesia, potilas hengitti itse ilman lisähappea. Täyty sanoa että tämä oli kiva leikkaus, ei sellaiset villit viidakkotapahtumat mitä olen nähnyt aiemmin elämässäni. Lääkärit tekii nopeata mutta tarkkaa työtä, jopa ompeleet tehtiin niin ettei näkyvää arpea jäisi. Ja lapsi kirkui alusta alkaen lakkaamattaan. Se oli kiva päätös työvuorolle, todistaa toisen elämän alkua. Leikkauksen jälkeen sali lukittiin taas munalaukolla, minusta se on hassua, koska jos olisi todella kiirellinen sektiö joku juoksisi etsimässä avaimia. No ovet on lukossa, minä olen ulkona..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti