Yesterday me and my friend was placing many of cannulas, taking blood samples and running the dressing room. Today I took with me a clown nose and Cups and Balls Magic trick to entertain some of kiddies that spend whole day sitting @ casualty. Let me first tell about Casualty. Everyones story starts with a Round Stamp, usually it has date, and some other data in it. If u has no stamp, you must be admitted by another hospital or clinic as casualty patient. And yes, u can bring your limb in your hand and tell us that U need urgent care, or you can have a pancreatitis, or appendicitis (btw all abdominal pain seems to be that one, until its reviewed and claimed something else). The thing is that as far as you not coming with ambulance you need your stamp or admission and you go in the line, to wait you turn to get vitals done. And that line is full of different people, there is dogfights, pneumonias, diarrheas, stabs, cuts, miscarriages, STD, seek leaves and other lost people. So I call it Frontline, or from a patients perspective ocean of lost souls.
 |
| The theatre of Casualty, Päivystyksen laikkaus ja toimenpidehune. |
One thing I noticed in Namibia is that, when you get cut or bitten. You wait, maybe a week or two, until your wound is swallow and hot, that it will pop off any second like a german bratwurst on the pan. Then you go to casualty.
After your vitals done, nurse will hear you and your story and classify your level of urgency. And those nurses are really nice, they do partly the job of the doctor in charge. They know best for you, and apply efficient care to stabilize u, cause you might have a day long trip still to go. If you not urgent, lets say a pneumonia or STD. You go back in another longer line, to wait and sit or sit and wait, anyway to get To Casualty officer, man or lady in charge. He will read your story transcript shortly in punks, at your passport. And admits you forward to the medicine, pediatrics, analyses, dressing, gynecology or surgery station. There nurse or doctor will take you over or throw you in the endless wheel of frustration and loss. The urgent patients Casualty officer sees half hourly right at frontline, he writes treatment protocol and sees on next round whats done to patient so far. So frontline is only for urgent ones.
Once you have been admitted, its not a win. It might be that there is only one surgical doctor coming at late hours, to clear the surgical line, running blood tests, prescribing medication, booking x-ray, CT-scan and Ultrasounds. Doing procedures at casualty theatre. So its a long day! Im not talking even about magic room with three gnomes in it, wondering same patient for many hours. Gynecology is rocket science. Lets go back to abdominal pain, which is appendicitis. When patient arrives they tank him 2 liters of ringer lactase, send him to X-ray, ultrasound, etc.. So four hours later, it might be abdominal tuberculoma, or cockroach.. Here urgent appendicitis is only Real Appendicitis, those pop up in your face get complicated and die. Any other shit is just long day in casualty. Oh and X-Ray, it a place where time stops. You can go there, and comeback 10 years older, just because you were waiting your turn. I wonder how people don't die there. Maybe in space with no time, is no death? I send old man there by morning, and by the end of 12 hours shift he was still there waiting for his turn to go and get some radiation. I'm not saying the station is not efficient, no. Its just as crowded as casualty, with patients from whole hospital.
Most of surgical patients sooner or later turn to be something else than surgical, or end up in theatre at casualty. Where we open lot of abscesses, dig bullets out, place drenage or do lumbar puncheons. Then Surgeon on duty will write you prescription and probably admit you for local clinic for dressing and follow up.
The dogfights and cuts, go directly to dressing room, which manages: pregnancy tests and Urine sticks, do the dressings, sewings, injections and vaccinations. I believe that there is 1oo Pamol (paracetamol i.m.) injections given daily. And Probably 5o rabies, and 8o Tetanus vaccinations, plus other stuff. Today, just by the end of the day I saw guy age of 21 walk in with third degree burn made by flatiron on his back. He also had a scratches on his neck, so I wonder: mom, wife or sister? Not my business. The important thing is that wounds are stitched up, applied with bethantine solution, and dressed nicely. And people who work there know what they are doing.
Another funny thing about casualty is that patients are not feeling pain, my knowledge is clearly limited cause I only worked for two weeks and only day shifts. But its rare when someone being sedated, or given something for pain. People just survive without it. Today I ogle at morphine ampule on the table for an hour. We had a traffic accident survivor, that became a bit restless on resuscitation table. He never got morphine for the pain, but at leas he got sedated just a bit.
After all the depressing sides and cockroaches I find Casualty nice place. There you can see every day so much.. The nurses are really nice and helpful, and they watch your back as you try to become useful on your 12h journey. The most of doctors are also amazing, and there you can meet many of medical students, who are eager to learn and practice. The smile here and there keep them kicking, and If u ask for a favor, remember to pay it back! Im done with casualty, hopefully with cockroaches too. Next week I'm going in Theatre, maybe not to stay, but definitely as my friend Alex says, to SHINE! And probably, Ill drop back at casualty next PayDay night, and do some hours @ ACU, cause those nurses keep saving my ass.
PS: I learned today that I was drinking last two weeks, coffee with no coffein, that Sucks!
 |
| This ampule cost me today a bar of Chocolate, So sometimes you do anything to get medicine your patient needs! Tämä ampulla maksoi mulle tänään suklaalevyn, joskus pitää tehdä kaikensa saadaksesi haluamasi lääkkeet potilaalle! :DDD |
Tämä oli toinen viikko päivystykessä. Olin töissä etulinjassa ja kirran sekä gynen päivystäjänä. Näinä päivinä näin mielinmäärin luteita ja torakoita. Niitä oli aivan liikaa! Välillä tuntui että päivystyksen alla, pohjakerroksissa, on alien elokuvien tapainen pesä; jossa emo torakka munii jatkuvalla syötöllä lisää kaltasiaan. Niitä kihisee potilaiden ruuissa, vaatteissa, varastojen laatiokoissa, saleissa ja jokapuolella. Ne eivät pelkää valoa tai ihmisiä. Ja pelkkä näkeminen tai ajatus saa mut melkein itkemään ja juoksemaan takas Suomeen.
Eilen minä ja kaverini asennettiin useita kanyyleita, otettiin verikokeita, ja pyöritettiin haavanhoitoasemaa, jossa annetaan myös rokotuksia. Tänään otin mukaan klownin nenän ja pari taikatemppua viihdytäkseen lapsia jotka viettävät päivystyksessä koko päivän. Puhutanpa ensin päivystyksestä. Kaikkien tarinat alkaa triage huoneessa tai käytävällä jossa he hakevat itteleen pyöreän leiman. Leimassa on päivämäärä ja jotain muuta skeidaa. Jos sulla ei ole leimaa passissa, sulla täytyy olla lähete päivystykseen klinikalta tai lääkäriltä. Ja juu voit tuoda vaikka raajan kannossa, tai kertoa että umppari puhkeaa just nyty ( btw umpisuoli on yleisin vallitseva diagnoosi vatsakivulle kunnes toisin todistetaan), asia on nimittäin niin että sulla pitää olla lähete tai leima, tai sun pitä ratsastaa sisään lancella, että saat hoitoa. Leimalla sä pääset jonoon jonka päässä susta otetaan vitaalit: verenpaine, saturaatio, joskus lämpö, veren glukoosi ja hemaglobiini pikatesteina. Ja se jono on täynnä kaikenlaisia potilaita. Siellä on koiranpuremia, pneumonioita ja tubeja, sukupuolitauteja ja keskenmenoja, päällekarkauksen uhreja, haavoja, paiseita vatsatauteja, sairaslomia ja muita eksyneitä. Kutsun sitä asemaa etulinjaksi, tai potilaiden näkökulmasta ajateltuna sattumien valtameri. Jono ei lopu koskaan.
Yksi hauska huomamani asia Namibiassa on se, että jos sulla on kämmenen poikki menevä haava tai koiran purema. Sä odotat että käsi turpoaa, ja alkaa mätiä, ja sulla nousee kuume, ja se alkaa muistuttaa saksalaista braatwurstia joka on poksahtamaisillaan pannulla. Tai ainakin odotat parisen viikkoa, ennen kuin hakeudut päivystykseen.
Kun vitaalit ovat kontroloitu jakirjattu passiisi ja sun tarina on kuultu, hoitaja arvioi sun hoidon kiirrellisyyden. He ovat todella ammattilaisia ja hoitavat osan lääkärin tehtävistä. He tietävät parhaasi ja tekevät kaikensa stabiloidakseen sun tila, sillä matkasi on vasta alkaamassa. Jos et ole kiireinen siirryt seinän taakse penkkijonolle joka johtaa päivystävän lääkärin vastaanotolle. Hän vuorollaan lukee sun taustat sekä vitaalit, ja määrää hoidon tai lähettää sut erikoisalalle, kuten: gynelle, kokeisiin, haavanhoitoon, pediatriaan, sisätaudeille tai kirurgiaan. Siellä hoitaja tai lääkäri ottaa aikanaan sua vastaan tai yksinkertaisesti heittää sut eteenpäin loputtomaan vitutuksen, turhautumiseen ja uupumukseen kierteeseen. Kiirelliset tai epävakaat potilaat päivystävä lääkäri kiertää noin puolen tunnin välein, määrä heille tutkimuslähetteet tai siirtää ne eteenpäin. Hän aina tarkistaaseuravalla kierrolla edistyksen, joten etulinja on vain kiireisille tapauksille.
Kun saat lähetteen se ei ole voitto, ei edes puoli-sellainen. Koska kirran päivystyksessä saattaa olla yksi hyppivä lääkäri, erikoistumisensa alussa. Joka laskeutuu päivystykseen vasta loppumetreilla vuoroa. Hän tilaa jokaiselle potilalle verikoetutkimukset, tekee lähetteet röntgeenini, tomografiaan jaultraääneen. Hän hoitaa välissä toimenpiteitä kuten paiseen avauksia päivystyssalissa. Joten tiedossa on pitkä päivä! Ja mä en viitti alkaa edes selittää taika-nurkauksesta jossa kolme tonttua raapii päätään yhden potilan kanssa puoli päivää, samalla kun jono kasvaa seuravan vuorokauden puolelle. Gynekologia on rakettitiedettä. Mennäänpäs takaisiin vatsakipuun eli umppariin. Kun potilas saapuu häneen tankataan kaksi litraa ringeriä iv:sti ja tehdään kaikenmoisia tutkimuksia jne. Neljän tunnin päästä se todennäköisesti ei ole umppari, vaan jonkinlainen tuberkulooma tai torakka. Täällä kiirellinen umppari on vain Aito umppari, ja se useimmiten leviää naamalle. Kaikki muu on vain turhauttava päivä päivystyksessä. Ainiin, ja Röntgen se on paikka jossa aika ei liiku. Sä voit mennä sinne ja tulla takaisiin vanhentuneena kymmenellä vuodella, vain koska kävit jonottamassa. Ihmettelen kuinka kukaan ei tietävästi kuole sinne. Lähetin aamulla potilaan sinne, ja kahdentoistatunnin vuoron päätteksi hän edelleen odotti siellä jonossa omaa säteilyannosta. En yritä sanoa että röntgenissä laiskotellaan, ei. Siellä on vaan väkeä niin pipona etten minäkän meinaa joka kerta löytää ulos. Siellä on kaikki sairaalan potilaat.
Valtaosa kirran potilaista yleensä kääntyy olemaan jotain muuta kun diagnoosi jolla ne tulevat kirran päivystyksen jonoon. Jos ei niin, ne päätyvät leikkaussaliin tai leikkausosastolle. Siellä me puhkotaan paiseita ja kaivellaan luoteja, asetetaan dreeneja ja tehdään punktioita. Kirran päivystäjä sitten laittaa heidät paikallisklinikoiden kontrolleille, apteekkeihin jne. Eteen päin.
Koiranpuremat ja viiltohaavat menee päivystävältä suoraan haavanhoitoon, siellä tökitään piikit peppuun ja hartijaan, otetaan pissa näytteet ja raskaustestit, ja hoidetaan haavat. Siellä annetaan päivittän 1oo Pamol pistosta( paracetamolia i.m.), 5o rabies vastahoitokuurin aloituspistosta, 8o tetanusta ja muuta piikkeja. Tänään päivän päätteksi näin nuoren miehen jolla oli kolmannen asteen palovamma ja silitysraudan kuva selässä. Hänellä oli kaulassa myös raapimisen jälkiä, joten ittekseni mietin: Äiti, sisko vai vaimo? Ei kuulu mulle. Tärkeintä että haavat hoidetaan ja ommellaan, voidellaan bethantenellä ja peitetään hyvin. Ihmiset jotka tekee siellä töitä tietää mitä tekevät.
 |
| Mister Peters ja elytyssali, MR. Peters @ recuscitation room. |
Toinen hauska juttu oli se ettei päivystys potilaat tarvitse paracetamilia vahvempiä lääkkeitä, tai sedaatiota. Harvakseen ne saavat edes pilleriä kipuun, vaikka huumehävikkiä on. Potilaat vain selviää ilman. Tänään tuijotin morfiini ampullaa tunnin, minulla oli elvytyspöydällä autokolari potilas, joka muuttui hyvin rauhottomaksi kipujen takia. Hän ei koskaan saanut morfiininsä, sai edes sedaatiosta osan..
Kaikkien masentavien yksityiskohtien jälkeen päivystys on kiva paikka. Siellä näkee helvetisti, ja on mahdollisuus oppia jotakin. Hoitajat ovat todella miellyttäviä, ja he katsovat perääsi, kun kompuroit työvorosi läpi 12 tunnin ajan. Valtaosa lääkäreistä on myös mukavia, ja siellä sä voit tavata monia lääkisopiskelijoita jotka janoavatt tietoa ja haluavat harjoittaa ja oppia. Hymy silloin tällöin pitää heidät hengissä, ja pidä mielessäsi sen: Jos pyydät palvelusta, maksa sen takaisiin! Mun tunnit täyttyi, joten näkemiin päivystyksen porukka, näkemiin torakat (toivottavasti) Ensi viikolla olen leikkurissa, Alexin sanoen mukaan, loistamassa. Ehkä tulen päivystykseen vielä palkkapäivinä tekemään yövuoroa ja nauttimaan kaaoksesta. Mun täytyy vissiin tehdä joku viikko vielä teholla, sillä sen osaston sisaret pelastavat liian usein mun persuksen tilanteissa..
Ps. Sain tänään tietää että viimeiset kaksi viikkoa olen juonut kofeiinitöntä kahvia, Aght!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti