Scrubbed in..

I finally found my home in Katuturas Hospital. It somewhere between table and anesthesia unit @ theater 2. At least my first shift felt that way. I was wearing my snickers and walking around unit, with those shoes. First shift and breaking aseptics felt bad, but I had no change shoes. And the covers u can wear over your street shoes, well the didn't had those today. At some point I saw intern eating cake or sandwich in theatre, during the operation, so I didn't feel so bad anymore. W even had conversation, that here sterile is not so sterile, not even so clean. And local people must have extraordinary immunity, cause they surviving well the operations. Well back home some surgeon said me that you can do anything except spit in the laparotomy, but still. I believe I will be dead just by thought of being cute open here. And shoes! .., maybe I go shopping rubber shoes or crocs this week, cause I probably will spend there 8 or 1o weeks.

The routine @ theatre seems to be pretty much like home, except they have only one TIVA-unit and 6/8 functioning theaters. Inductions are being done in general anesthesia with Propofol, Fentanyl and Suksamethon. Maintenance is covered with Sevoflurane, Morphine, Pamol and other type of Relaxant, with longer efficiency period. This combinations may change based on patient, occasion and type of surgery. 4ex. there is no Etilephrin in any of theatre, but you can find Glycopyrone easy. If you need Ephedrine, u might consider trading chocolate again :) The best thing is that functioning general anesthesia is same, no matter where you go. Patients being pre oxygenated, inducted, intubated, operated, extubated and waken up. The difference comes in available equipment. And procedure protocol.

Here they not so much using BIS, or TOF monitoring. 'Cause they don't have them. Also, there is being done 4 or 5 operations in Theatre and no member of team is considering coffee or lunch brake. At the moment first patient is being taken out to recovery, the next patient is being brought from corridor. He has already the IV-line, and right after attaching to monitoring system follows induction and process starts all over. It feels like factory, that runs until material runners over. I was setting the IV-lines myself with another intern just to speedup the work of anesthetic team, cause in general we have 5 minutes time with patient. If it goes longer, we are delaying surgical team, that newer leaves theatre. Ou, and check list, wtf checklist.

Another interesting perspective was Anesthetic form. Its not being filled live time, every five ten or fifteen minutes. It's being filled in the end of surgery, based on the vitals in memory of ventilator and monitoring unit. Here anesthesia is being observed in real time, and balanced. But they keep record afterwards. And of course the form is basic A4 with some schedules, and empty fields u can label in your needs. So it has all necessary things in it, but same time its being quite flexible.

In stuff there is a anesthetic nurse and anesthetic doctor, a surgeon, assisting surgeon, instrumental nurse and watch. Today we had also 3 interns doing anesthesia, so I had plenty of space for observation. I was also lucky to had a great instructor nurse and doctor on my side, they kept telling me about their work and procedures here. And even some of information was already familiar, there are dozens things I have forgotten in sense my last week in theatre in Finland. Perhaps soon I will be intubating patients in general anesthesia. This was a good start with 4 elective and 2 surgeries on duty.


Lopulta löysin kotini Katuturan sairaalassa, jossakin leikkauspöydän ja anestesiayksikön välillä. Tai ainakin siltä se tänään tuntui. TUlin leikkuriin ulkokengissäni ja se tuntui pahalta, rikoin aseptikkaa ensimmäisessä työvuorossa. Ylensä ulkokengissä tulevat laittaavat kenkien päälle suojahuput, mutta tänään niitä ei ollut. Jossain vaihessa näin lääkisopiskelijan mussuttamassa voileipää leikkaussalissa leikkauksen aikana, ja omatuntoni päästi irti. Meillä oli jopa keskustelu siitä, että täkäläisillä on astetta fiinimpi immuniteetti. Sillä täällä striiliksi tarkoitetut tuotteet eivät ole steriileja, ne eivät ole edes puhtaita aina. Ja siitä huolimatta valtaosa selviytyy ilman leikkauksen jälkeisiä infektioita tai komplikaatioita. Kotona yksi kirurki tapasi sanoa että laparatomiassa, ihan sama mitä teet kunhan nyt et sylje sinne haavalle. Mutta silti, musta tuntuu että jo ajatus leikkauksesta potilaana, on tappava minulle täällä. Ja kengät! Mä niin ostan kumisaappaat tai kroksit seuraavaan työvuoroon. Olenhan tullut jäädäkseen kahdeksaski tai kymmeneksi viikoksi.

Leikkurin rutiinit vaikuttavat samanlaisilta kuin kotona. paitsi että heillä on vain yksi TIVA yksikkö ja kuusi kahdeksasta salista toiminnassa. Yleisanestesia tehdään Propofolin, Fentanylin ja Suksametonin yhdistelmänä. Ylläpito juoksee Sevolla, Morfiinillä, ja jollain toisella pitkäaikaisemmalla relaksantilla. Yhdistelmät voi vaihdella potilaasta, leikkauksesta ja olosuhteista riipppueen. Esim Etilefriiniä ei ole missään salissa. Glykopyronia taas löytyy. Ja Efedriiniä pitää metsästää vaihteeksi suklapatukan kanssa. Se on silti selvää että missäpäin tahansa maailma olet leikkuri toimii suht samalla tavalla, ja anestesian toteutus toistuu melko lailla. Potilaat esihapetetaan, nukutetaan, intuboidaan, leikataan, extuboidaan ja herätetään. Erot ehkä korostuu salien varustuksessa ja tietyissä toimintatavoissa.

Täällä ei näy Bis ja TOF -mittareita koska niitä ei ole. Täällä tehdään neljästä viiteen leikkausta ilman kahvi ja ruokataukoja. Kun kerroin kirurgille suomen käytännöstä, hän meinasi pudota perselleen. Se oli absurdia. Täällä leikkaukset pyritään saada valmiksi koska sen jälkeen sula on loputon määrä poli tunteja. Sillä hetkellä kun leikattua potilas poistuu salista herämöön, uusi potilas jo kärrätään sisään ja pöydälle. Pian se on nukutettu, ja intuboitu ja sykli alkaa alusta. TUnnelma on kuin tehtaalla, jossa konet pyörii kunnes loppuu leikattava materiaali. Minä kanyloin tulevia potilaita lääkisopiskelijan kanssa, nopeutakseen tiimimme toimintaa. Olin kuullut että ane-puolella on about 5 minuuttia aikaa tehdä temput, kaikki sen ylittävä hidastaa leikkaustiimiä. Ainiin;  Check -lista, mikä Check-lista?!

Toinen huomaamani seikka oli ettei anestesiakaavaketta täytetään. Ja jos täytetään niin leikkauksen lopussa trendeistä suurin piirtein kattomalla mallia. Täällä anestesia ylläpidetään livenä, raportointi vaan jää jälkeen. Ja ane-kaavake on tavallinen a4 paperi. Siinä on valmis taulukko vitaaleille, ja mielin määrin tyhjiä rivejä joita voit nimetä omien tarpeiden mukaisesti. Se tuo joustavuutta käyttöön, mutta samalla siinä löytyy kaikki tärkein informaatia leikkauksen ja potilaan kannalta.

Tiimi koostuu ane- hoitajasta ja lääkäristä, kirurgista ja assarista, instrumenttihoitaajasta ja passarista. Tänään meillä oli anepuolella kolme lääkisopiskelijaa, joten tilaa je tekeminen oli kortilla. Sain sen sijaan tarkkailla ja totutella tavaoille enemmän. Mulla oli onni saada mahtaavan ohjaajan ja opettavan ane lääkärin puolelle ensimmäiseen työvuoroon. He mielellään jakoivat kokemuksia ja kertoivat työstään. Ehkä pääsen pien intuboimaan rutiininä potilaita. Ja vaikka paljon asioita olin oppiut jo Suomessa tämä päivä oli mahtava kertausta. Onhan siitä jo pitkä aika kun olin Kotkan leikkurissa. Tämä päivä oli kiva, 4 elektiivista ja 2 päivystysleikkausta!