So we started working on photo album, i don't think kids believed or realized that they are doing photo album for themselves, because they were asking over and over do I take pictures in the end with me, or can they keep some?.. And I was repeating that the photo album is to stay for them, and they were wondering how is that. This kids are taken pictures almost daily, I'm filming hem for my research, someone else take selfies, the church people come and shoot photos of kids to show later how poor is the situation, or to have some data to proof we did something. The kids are materialized trough the modeling, to be a product of our conciseness, and they never see the pictures have been taken of them.
I'm not blaming this organizations, or volunteer workers. We wanna have photos, we wanna have, memories, we need our data, and I'm guilty myself. I just wanna raise up the question, how often you allowed someone to take picture of you. And If you allowed, how person who share picture with you could see the picture afterwards? This kids are not following Facebook, or Instagram, you don't email photos to them. This kids are materialized as long as they don't have photos to keep.
And if we observe the younger ones who climb on you, and ask you to hold them, to care them, to notice them. We have taught them a sick model, where they have to compete of our attention, compete about being taken on lap, compete about being played with. Well its simply social prostitution they practice in lack of humane attention and love. Is it rough, hah?! And what we do, we take picture of it..
Well this project is about of changing, this project is about turning behavioristic teaching methods apart. This project is about empowering individuals, and group. So kids could keep photos have been taken of them, and build their own photo album, in way of learning more about themselves. They had to pick one or couple of hundred photos, and stick it under 5 different themes: magical moments, trying- failing and success, friendship, trust and happy moments. I chose specifically these themes, so they could go forward thinking deeper what each of them meant. To be honest I thought that most of pictures will end up under friendship or joy. I was wrong! Kids knew what social circus is about. As much they were thinking about trials, trust, failure, success and magic, there were written comments like encouraging and support. The persons who attempted workshops but didn't belong to circus were described as friends of circus. There were also a personally admitted comments on the photos, to other circus members. From 90 photos almost everyone had a comment, or description by the end of the day. And kids could not believe that they made photo album about circus and themselves.
Back to happy things; Yes, we made lot of magic tricks, and we practiced juggling. We watched the teaching video from Sircus de Soleil about pyramids and acrobatics. So next time we will practice new kind of pyramids and hand to hand acrobatics. As well we might finally decide the name of the circus, and discuss deeper details of school tour perforation. The kids were exited when they learn that we now are global. I feel them, I'm exited as well.
 |
| Lapset järjestelevät kuvia, välillä joutuu tarkistamaan mikä väri edusti mitäkin aihetta.. |
 |
| Yksi sirkusryhmäni tytöistä, matkalla myymään äitnsä valmistamaa kotileipää leipää on padallinen myytäväksi ja tyttö kantaa sitä mukanaan joka paikkaan. |
Tänään minä ja mun parempi puolisko mentiin Katuturaan pitääksemme työpajaa. Meidän oli tarkoitus pitää työpaja jo eilen, mutta lapset olivat sitoutuneita johonkin paikalliseen tapahtumaan ja me jouduimme miettimään toimintasuunnitelmat uusiksi. Valitettavasti tänään ei ollut niin monta lasta paikalla tullessamme. Sirkuslaisia oli vain kaksi paikalla alkuaan, ne olivat eksynneet paikalle ruoan perässä ja vaan tarkistakseen oliko tänään luvassa sirkusta. Onneksi myöhemmin heitä saapui enemmän..
Me aloitimme tekemään valokuvakansiota. En oikein jaksa uskoa että lapset uskoivat loppuun asti, tai ymmärsivät että he tekivät valokuvakansiota itselleen. He kyselivät vähän väliä lupaa pitää joitakin kuvia itsellään. Tai aijoinko minä ottaa kuvakansion itselleeni lopussa. Ja minä toistin että kansio jää heille, ja he ihmettelivat kuinka se toimisi.
Lapsia kuvataan päivittäin. Minä kuvaan heitä hankkeeni yhteydessä, joku muu ottaa selfiet heidän kanssaan, kirkon ihmiset ja turistit tulevat ja kuvaavat heitä näyttäkseen myhemmin muille kuinka paskat oltavat täällä on, tai kuinka he pelastavat maailmaa. Lapset esineistetään esiintymisen kautta, heistä tehdään tuote jolla on tarkoitus kihelmöidä meidän tuntonystyröitä. Ja he eivät koskaan näe kuvia itsestään.
En syytä organisaatioita tai vapaehtoistyöntekijöitä. Me haluamme muistoja, me heluamme matkakuvia, me tarvitsemme dataa tutkimuksiimme, ja olen itse syylinen. Haluan vaan nostaa ilman kysymyksen, kuinka usein me itse annamme muiden kuvata itseämme omiin tarkoituksiin. Ja jos me sallimme sen, kuinka me jäljitämme kuvan myöhemmin? Näillä lapsilla ei ole Facebook, tai instagram tileja, heille ei lähetetään kuvia spostissa. He ovat esineistettyjä niin kauan, kun heillä ei ole pääsyä kuviin.
Ja jos tarkastellaan syvällisemmin nuorempia, jotka kiipeävät syliisi, pyytää kannattelemaan, etsii huomiotasi. Me opetimme heille tämän kieroutuneen käytäytymisen mallin, jossa heidän tulee kilpailla parhailla kyvyillään meidän huomiosta. Kilpailla siitä kenet otetaan syliin, kilpailla siitä kenen kanssa leikitään. Sitä voi yksinkertaisesti kutsua sosiaaliseksi prostituutioksi, jota pienimmät harjoittaa rakkauden ja huomion puutteessa. Rankkaa tekstiä vai? No mitä me teemme, me otamme lisää kuvia..
Tässä hankkeessa on kyse muutoksista, tässä hankkeessa on tarkoitus etännyttää behavioristinen opetustyyli ja auktoriteettien palvontaa. Tässä hankkeessa voimaannutetaan yksilö ja ryhmätasolla. Joten lapset pääsivät tekemään oman kuvakansion, ja pitämään kuvia joita käytämme tutkimuksessa itsellään. Samalla heidän oli tarkoitus oppia enemmän itsestään. He saivat valita muutaman kuvan, ja viisi teema joiden alle heidän piti laittaa näitä kuvia. Teemat alkoi sanoilla: Sirkuksessa on kyse.. Ja sitten tuli aiheita kuten ystävyys; yrittäminen, epäonnistuminen, ja onnistuminen; Ilo ja hauskuus yhdessä, luottamus sekä taianomaiset hetket. Valitsin nämä aiheet tarkoituksella jotta he voisivat miettiä syvemmin, mitä kuvat edustavat heille ja mitä nämä aiheet tarkoittaavat. Ollakseen rehellinen luulin että valtaosa kuvista päättyisi hauskuus ja ystävyysosastoon, mutta toisin kävi. Yhtä paljon kuvia oli yrittämisen ja epäonnistumisen osastossa, kuten taiassa ja luottamuksessa. Lapset ymmärsivät mistä sosiaalisessa sierkuksessa oli kyse, ja järjestelivät kuvia niin että kommenttiriveille tuli sanoja kuten toisten kannustaminen ja tukeminen. Lapsia jotka olivat kuvissa mutta eivät kuuluneet sirkusryhmään kuvailtiin sirkuksen ystäviksi, ja päivän lopussa melkein jokaisessa kuvassa oli nimi ja kuvaus. Muutamille sirkuslaisille jopa kirjoitettiin henkilökohtaiset toivotukset. Kuvakansiossa oli noin 90 kuvaa ja lapset eivät olleet uskoakseen että he saivat aikaiseksi itselleen oman valokuvakansion.
Takaisiin iloisimpiin aiheisiin ; Kyllä me teimme myös paljon taikatemppuja, me harjoittelimme jongleerausta. Me katsoimme Sirkus De Soleilin opetusvideota pyramideista ja akrobatiasta. Joten ensikerralla tulee uusia temppuja ja pariakrobatiaa. Todenäköisesti me myös käydään keskustelua syvemmin tulevasta koulukiertuesta esityksineen, sekä päätämme lopullisen nimen sirkusryhmälle. Lapset olivat innoissan kun kerroin että nyt me olemme maailman kartalla, minä tunsin sen olin innoissaan heidän kanssaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti