Weekend @ farm with Ombudsman

Last weekend we spend with John at his farm. His friends call him Johny Walter. John jokes that he has five famous cousins, the most known is John Walker blue label. John has been an ombudsman for last eleven years. Before that he was a prosecutor, a magister and lawyer. He has a successful career that he claims, that he got with a lot of luck. But spending weekend in John's company, shows that he is not just a lucky man. He is wise and liked man as well. John has lot of stories from his previous life, he has been traveling a lot. And he has met thousands of people on the way. John doesn't like so much technology, and leaves it to younger generations. He prefers a paper and inc, black on white. John has been chosen in his job to be the president of International Ombudsman Institute (IOI),  he protects human rights.

John has a farm that is located south of Windhoek. He farms cattle, cows and goats. Farm is not big in Namibian scale, but for us it was big enough for a weekend to  reload batteries and taste some flavor of nature. The surroundings were amazingly beautiful. Farm reminded me my stereotype of safari, with bushes and camel-thumb trees. After couple of meters walking I found out that nature was really offensive. All plants had spikes, and even grass was coming sharp through your sucks and shoes. There was impossible walking with feelmax shoes or bare foot. But sitting in back of the jeep, and cruising around was more safe and fun. 

We slaughtered one of goats, and workers at farm presented us traditional way of skinning and butchering the animal. John and his friends served us lamb ribs, chicken and sausages for dinner. We ate, talked and watched stars. Talked about Namibian situation and its challenges with the minority groups. John had lot of funny stories to share, and once you started to listen you didn't wanna him to stop. I myself for example was very interested in Namibian San people, but only after talking with John, I understood the nature of this tribe, and its sad history.

By morning John gave us a drive around his farm, and on the way home we visited Rehoboth
reservoir. In Rehoboth we saw some giraffes, chipmunks, oryxes, baboons and game animals that I can't even name. After all it was great experience and pleasure to know the John the ombudsman.

Viime viikonloppu me vietimme Johnin farmilla. Hänen ystävät kutsuu häntä Johny Walteriksi. John vitsailee itsestään tyyliin, että hänellä on viisi tunnettua serkkua, tunnetuin heistä on Johny Walker, blue label viitateen viskiin ja diplomaattipassiin. John on ollut ihmisoikeusasiamies viimeiset yksitoista vuotta. Ennen tätä virkaa hän on ollut, syyttäjä, asianaja ja majistraatti. Hän sanoo että nänellä on ollut onna matkassa, ja se on syy hänen menestykseen. Mutta jutellessäsi hänen kanssaan huomaa ettei pelkkä onni ole johtanut menestykseen. John on pidetty mies, ja hänellä löytyy viisautta. Hänellä on paljon kerrottavaa elämästään. Hän matkustaa paljon ja on tavannut matkoillaan tuhansia ihmisiä eri puolilla maailmaa. Hän ei niin välitä teknologiasta, hän jättää sen mielellään nuoremmille sukupuolville. Hän pitää paperista ja mustesta, mustaa valkoisella. John valittiin virkaansa, ja nyt ombudsmanina hän on Namibian edustaja YK:ssa, hän puolustaa ihmisoikeuksia.

Johnilla on farmi etelään Windhoekista. Hän viljelee karjaa farmillaan, lehmiä ja vuohia. Farmi ei ehkä ole niin iso Namibian mittakaavassa, mutta meille suomalaisille se oli riittävän iso paikka ladaksemme paristot ja saadakseen tuntumaa paikallisesta luonosta. Luonto oli valtavan kaunista. Se toi mieleen mun mielikuvia siitä millainen safari voisi olla. Jo lyhyeen kävelyn päätteeksi huomasi kuinka luonto hyökkäsi kimppuusi. Kaikilla kasveilla oli piikit. Jopa heinä oli piikkikästä, neulat tuli läpi lenkkareista, housuista ja sukista. Feelmakseissa tai paljoin jaloin ei ollut mitään asiaa seikkailemaan, mutta jeepin lavalla istuskelleen ja ajelleen safari oli vallan hauskaa.

Illan suussa me teurastimme yhden vuohen, ja työläiset esittivät perinteisen tavan, miten eläin nyljettiin ja paloiteltiin. John ja hänen ystävänsä tarjosivat päivälliseksi lampaan kylkeä, kanaa, ja lihaisia makkaroita. Me söimme, juttelimme ja tuijotimme tähtiin. Juttelimme Namibian tilanteesta, ja haasteista vähemmistökanssojoen kanssa. Johnilla oli paljon hauskoja tarinoita kerrottavana, ja kun hän aloitti sä halusit kuulla lisää ja lisää. Minä esimerkiksi olin hyvin kiinnostunut Namibian Aurinkokansasta. Mutta vasta keskustelumme jälkeen, ymmärsin heimon synkän historian ja hankalat tavat.

Aamulla John tarjosi meille ajelun maatilallaan, ja matkalla kotiin me kävimme Rehobothin kansallispuistossa. Siellä me näimme, kirahveja, paviaaneja, Chip and Dalen, ja muita villeja elukoita joita en edes osa nimetä. Kaiken kaikkiaan on se oli mahtava kokemua, ja on ilo tuntea John ombudsman.