Casualty: Day 2

This day was not so hectic. Probably best moment of the day was when i took 2 years old baby upstears after agressive nutrition and needlening we did to her. She peed on my shirt and it felt warm. At the moment it happened I didn't realize, cause I thought dripline were leaking, but later when I knew I just went down hugging other nurses. The malnutrited kids are common seeing here at casualty. Some of them are dehydrated and go even to shock, so it's quite management to set electrolytes and hemo back to balance.

This kid required  fast and massive infusion so doctors opened intraossealic rout with pink needle. We were pumping Ringer solution with 20ml syringe in child's tibia up to 200ml. Once we achieved estimated volume. Child became a pillow for needles, we were searching a periferic infusion route. There were five of us working on kid, each went for one limb, and one had the head. After multiple attempts we were just changing stations. This child didn't fight back, she just laid and kept gapping ear trough the mask. Probably 3o attempts later she had a working drip line in feet. It was small win for the day. The problem was that there were dozen more of kind patient waiting of us in query and by the night they will have one and other pee and poo in panties.

Another child that gave me wrestling blood shower was six years old boy, with cut on his fingers. We needed to sew them back together. It was brutal cause once he saw a local anesthesia syringe I suppose to inject with, he put everything he had in to the fight. So Finally his mom was holding his feet. I was laying with all my weight on him, and holding his injured paw next to the bed and with another hand i held syringe and made injection. A bit later nurse was sawing his fingers back to where they belonged. Could we do it less harmful and easier? Probably? I have no fukin idea. The nurse thought that we did right, i think today i'll make me believe that way also. Tomorrow then is another day...

Tämä päivä oli vähemmän hektinen. Ehkä päivän paras hetki oli kun sain kaksivuotiaan virtsat päälleni, hyvin agressiivisen nesteytyshoidon päätteeksi. Olin kantamassa lasta yläkertaan pediatriselle osastolle, enkä edes tajunnut mitä tapahtui. Paita tuntui lämpimältä, ja sitten märältä. Luulin että tippaletku fuskasi, tai irtosi kokonaan. Kun tajusin että työasuni takki oli kusessa, menin halamaan muita hoitajia. Aliravitut lapset on yleinen näky täällä päivystykessä, jotkut heistä ovat myös niin kuivuneita että menee shokkiin. Heidän hoito vaatii melkoista ponnistusta saadakseen elektrolyytit ja hemon takaisiin tasapainoon. Tämä tyttö oli sellainen.

Lääkäri avasi intraosseaalisen reitin tavallisellä vaaleanpunaisella neulalla,  sillä tämä lapsi tarvitsi massiivistä nesteytystä. Sääriluun sisälle, puolesta välistä, pumpattiin Ringeriä 2oml ruiskulla, 2ooml asti. Jotkut teistä varmaan mietti mitä hittoa, mutta tässä vedän afrikkakortin, on mahdollista. Kun tavoitevoluumi oli saavutettu, lapsi muuttui neulatyynyksi. Perifeerisiä suonia ei ollut. Kaksi lääkäriä, kaksi hoitaja ja yksi hoitaja opiskelija työsti kaikkia neljää raajaa ja päätä, kunnes perifeerinen reitti oli avattu. Muutaman epäonnistumisen jälkeen asemat vaihtui ja tökkiminen jatkui. Lapsi ei pannut vastaan, hän keskittyi hengen haukkomiseen happimaskista.3o neulaa myöhemmin, en edes laske pistoksia sillä samalla neulalla pistetään ainakin kahdesti jos patjaa ei lasketaan, meillä oli toimiva infuusioreitti jalassa. Se oli pieni voitto, mutta vastavia taisteluja odotti tusinan verran käytävällä jonossa, iltaan mennessä niillä olisi jo useat pissat ja kakat housuissa.

Toinen lapsi joka jäi mieleen, oli kuusivuotias poika. Hän antoi mulle verisen painin. Hänellä oli sormet irtoamaisillaan viiltohaavan takia, ja meidän piti ommelle ne takaisiin. Kaikki meni hyvin kunens poika näi puudutusruiskun. Hän pisti kaikensa likoon tapellakseen. Lopulta hänen äiti piteli nilkkoja, minä makasin koko ruhoni painolla hänen päällään toisessa kädessä puudutus ruisku, toisella kädellä painaen hänten haavoitettua kämmentä hoitoalustaa vasten. Hetkeä myöhemmin hoitaja ompeli sormet paikoileen, ja mie jatkoin pitelemistä. Olisko sen voinut tehdä helpommin? mahdollisesti ? En hitto tiedä. Hoitaja sanoi että pärjäsimme hienosti, tänään uskottelen ittelleni sillai. Huomenna taas erilainen päivä...

First 12 hours @ CASUALTY!

I started my morning shift with failed suicide attempt. No no, I wasn't try to kill myself, it was my patient. As case it was interesting, because for long time I actually understood the language doctors, friends and patient were talking. Well patient weren't talking, we sedated him. But it was quite struggle from beginning, hi was biting tube and resisting treatment, and at some point we hit his frontal dentures to his throat with the airway tube. Nurses were talking why do we treat him after attempt at all, but we were treating him as any casualty patient.

My later patient was the elderly man, with GCS 7, not intubated. It was Surgical versus Medical fight, and at some point I heard coordinator of local nurse students, nurse, asking : -Why don't doctors easily intubate eldery people? Hmm I didn't know the answer, sadly I heard it later. They take places at ACU and ICU, and difficult to put off the machine.  I asked the nurse, did she just said that age is defining what kind treatment people get here, and what would be exact age limit, she denied. In other hand intubated patient cannot be played elsewhere than Acute Care or Intensive Care units and Theatre,  because nowhere else are ventilators to put them on. So when i put it that way, it seems to be that some people think age amount of available places at ACU is defining are u getting intubated or not.

During the day I injected many vaccines, Tetanus and Rabies are most common ones. As well I assisted people in urine sticks and pregnancy tests as well assisted in multiple fistulas that we were cutting open in local anesthesia. There was one procedure where a cockroach size of matchbox climbed over the theatre towards me. When I saw it I was running. I'm no friend with cockroaches, Im scared of them! Who, my heart probably flipped 5o times in my knee..

My last patient was a bullet that we cut out of mans face, that. Yes, a bullet! And we did it in local anesthesia, no sedation nothing. The guy didn't even pinch his face. When we were done, I asked is he gonna do the necklace from it, I would. But he just mumbled that not interested, at least he kept the bullet as trophy.

Buua Buua, Pii Paa Pii Paa, Buua Buua, Pii Paa Pii Paa...

Aloitin aamunvuoroni epäonnistunella itsemurhalla. Siis en yrittänyt ottaa henkeä itteltäni pois, potilas oli. Tapauksena se oli kiinnostava koska kerrankin ymmärsin täysin mitä lääkärit, omaiset ja potilas puhuivat. Tai no, potilas ei juuri puhunut, se vastusti hoitoa ja yritti purra tuubia niin kauan kunnes se saatiin nukkumaan. Jossain vaiheessa olimme lyöneet sille etuhampaat kurkkuun nielutuubilla. Kävi ilmi että ne oli lahohkot tekarit. Hoitajat pohtii keskenään miksi hemmetissä me häntä hoidetaan, yrittihän jo se otta hengen, niin antaa mennä.. Mut hoidettiin silti, niin kuin ketä tahansa muuta ea- potilasta.

Mun myöhempi potilas oli vanhus, Glasgoun kooma asteikkolla 7, happimaskilla. Se oli kirurkisen ja sisätautien kädenvääntö. Jossain vaihessa kuulin kuinka paikallisten hoitajaopiskelijoiden hoitaja kysyi oppilailtaan, tietääks nää miksi vanhuksia ei lääkärit mielellään intuboi. Minä en tienyt, valitettavasti myöhemmin kuulin. Kyse on siitä että vanhukset vievät teholla resursseja, ja heitä on vaikeampi myöhemmin irrottaa koneesta. Kysyin hoitajalta oliko tämä juuri sanonut että ikä määrittelee mihin vedetään sitten raja? Hän kieltäytyi vastaamasta. Panin kysymyksen toiseen muotoon, täällä intuboitu potilas voi mennä vain leikkuriin, tai tehoille koska muualla ei ole ventilaattoreita. Määrittääkö sen saako potilas tuubin, potilaan ikä ja vapaiden paikkojen määrä? Ilmeisesti sillä on yhteyttä.

Päivän aikana pistin useita rokotteita, kuten tetanusta ja rabiesta. Ne olivat yleisimmät. Autoin myös virtsaseuloissa ja raskaustesteissä. Olin avaamassa useita märkiviä paiseita, joita leikattiin pelkässä paikallisessa puudutuksessa. Yhden sellaisen aikana näin kuinka tulitikkuaskin kokoinen torakka tuli salin poikki minua kohti, ensin yritin väistää ja lopulta juoksin. Hyi helvetti, torakoita en kestä lainkaan. Mun sydän muljahti varman viisikymmentä kertaa kantapäässä..

Päivän viimeinen potilas oli luoti poskiluussa, me leikattiin se paikallispuudutuksessa ilman sedaatiota tai nukutusta. Mies ei edes silmäänsä väräyttänyt tai mutristanut kasvojaan. Kun olimme valmiit kysyin, haluuks tämä luodin ittellen muistoksi, itse olisin tehnyt kaulakorun tai jotain, mut se vaan mumisi ettei kiinnostaa. Ainakin se piti luodin itsellään.

Girl circus challenge and acrobatics

Today me and my Finnish mates went to Home of Good Hope. My purpose was to do the acrobatics with my circus group.  The kids are of the school for next three weeks so we had to make some new arrangements instead of doing circus workshops on Wednesdays. When we arrived there was waiting probably hundred or more kids, waiting for a food. I soon found some of my group members who were asking when we start training. So I had to do fast plan of work, and begin workshop. The challenges started crawling ahead. I planned for this day for a warming the captain ball game where people carry juggling ball on top of their heads, and the captain is telling them to take different positions. The point is to make others drop ball, so last man standing is next captain.

Girls playing CaptainBall game / Lapset leikkimässä Kapteeni Palloa

First problem I faced that even those balls Sara made last autumn, were gone. Luckly there were more sucks so by combining balls I brought, and balls kids crafted fast after we asked for help we had around 15 juggling balls. Next problem was that some of my circus group members went off katutura, so I had about 8 girls with me. I planned to work with 2o+ person. Luckly Yvonne found really fast more kids about same age with my circus group, who wanted join the circus.  Here I was 20 girls and lot of circus to do. We started with the Captain Ball game, kids love it. They were so competing that some of them were ready to cheat little bit just to be next captain. I also could see that Saras circus group members, the seniors we may call them, were much more confident to perform and lead others.  The newbies weren't so shore when it was their turn to be that captain, and wanted to give the job to someone else, so we had to encourage them and help them a bit with the moves, and later they did fine.

Pyramides made by seniors / Vanhat tekemässä pyramiideja

After the warming we started acrobats training. It was main theme of our workshop. Whops most of girls had skirts, and I planned to do flips and turnings. Bad combination! So some of them run to houses to change for pants, and those who lived far away, start tiding up edges of skirts or building wires over legs, to make self pants. After all it worked out!  Old ones were performing great pyramids and different figures. They have been practicing before, new ones were watching and repeating. Kids even tried to do the pyramid of four level, but the problem they faced was lack of experience. After seniors as more grown up kids builded the basement, there was not enough people to fill the third and fourth level. Even pyramid collapsed, I could see that ambitions of kids to go higher, bigger and better. After they shown me old trick we started practicing something new. I thought them backside bird, and hangman figures. I felt that the trust I didn't have, was growing as I was sharing something new of choreography with them. Kids were exited, and were trying after failing more and more. We had to stop some of attempts, to teach right way to do it safely and they kept it trying until succeeded. 

Seniors helping new members to stay in form. / Vanhat auttaa uusia pysymään asennossa

More of repeating :) / Toistoa toistoa toistoa :)

Working were challenging because there were probably 5oo kids same time eating there, and some of them were coming and taking our stuff, or pushing girls. So seniors were watching for group and defending their right of practicing. And even I had to interrupt activities of other kids once and while, to secure my groups work. Its difficult to explain that they can take place in audience, but not shine on stage as others just because they are left out. Its just fact that I cannot work with hundreds, not even with fifty. The point of this whole project is to teach them to play, and had fun so they can teach each others and pass knowledge to next generations. The point of this project is to teach them to bound, love, encourage and care; not to be a dictator who make them do things..

Vicky managed to stay in form for 10 seconds on first try/ Vicky onsite pysymään asennnossa kymmenen sekunttia ensi yrittämällä

After practicing acrobatics kids had meal @ soup kitchen and performed. Kids could decide themselves what they perform and do they it alone or in a small groups. Some of the girls were in conflict of many options so they could not decide what they will perform, because they had too many things to show. 

We ended our  workshop with cool down exercise, kids settle down to listen audio track i had. They were told to close eyes and prepare for imaginary trip. Firs we travelled to the sea, they could hear sound of waves and water, they been told to imagine coral fishes and sea stars, right at the laguna. They sun was warming, and they could see protective shadows of palms, they continued walking deeper to island, where they could see many different birds, and sounds of forest. It started rain and they felt first water drops. The rain were enclosing, and they could hear the sound of thunder, see the flashlight, and fiscally get wet. (At this point we were sprinkling water at them from bottles) They ran from the jungle back to the laguna to the warming of sun and sea water. The workshop was over,  I felt sad that it went so fast. 

Kids performing freestyle / Lapset esiintyyvät vapaasti

Tänään mie ja mun suomalaiset kaverit menimme tutustumaan Home of Good Hopen keittiölle. Minun oli tarkoitus tehdä sirkustyöpaja jossa harjoiteltaisiin akrobatiaa sirkusryhmäläisteni kanssa. Lapsilla alkoi tällä viikolla talviloma, joten he ovat poissa kouluista seuraavien neljän viikon ajan. Tämä muutos aiheutti jo minun päässä säätöä, sillä alkuperäinen työpaja oli suunniteltu pidettäväksi jo keskiviikkona, mutta HoGH henkilökunnan toiveiden vuoksi se jouduttiin siirtämään perjantaille. Kun saavuimme siellä odotti todenäköisesti yli sata lasta. He kaikki odottivat ruokaa. Hyvin nopeasti löysin heidän joukosta osan sirkusryhmäläisiä, jotka alkoi kysellä työpajan perään. Jouduin järjestäytymään hyvin nopeasti, ja käynistämään työpajan samantein. Haasteet alkoivat ryömiä vastaan. Olin ajatellut tälle päivälle alkulämmittelyksi ”Kapteeni Pallo” nimisen leikin. Siinä muut menee piiriin kapteenin ympärille kannatellen jonkkapalloa päälaella, ja kapteeni käskee kummalisimpiä asentoja tehtäväksi sillä periaatteella, että viimeisestä palloa kannattelevasta tulee seuraava kapteeni.

Backflipbird

Heti ensimmäiseksi huomasin että syksyllä Saran tekemät pallot olivat kadonneet. Ehkä sukille oli löytynyt parempaa käyttöä?  Onneksi löysin lisää sukkia ja yhdistämällä tuomani jonkkapallot sekä lasten nopeasti tehdyt sukka jonkkikset, meillä oli kasassa noin 15 jonkkapalloa. Seuraava ongelma oli hajautunut ryhmä, osa sirkusryhmäläisistä oli hävinnyt lomaviikkojen ajaksi, joten minulla oli vain 8 tyttöä Saran ryhmästä. Olin suunnitellut työskenteleväni yli kahdenkymmenen kanssa. Onneksi Yvonne löysi nopeasti samanikäisiä lapsia kun ryhmässäni oli, ja he olivat kiinostuneet sirkuksesta. Siinä oli ASa ja kaksikymmentä tyttöä, paljon sirkustelua edessä. 

Me aloitimme ”Kapteeni Pallolla” ja lapset rakasti sitä. He olivat niin kilpailukykyisiä että osa heistä oli valmis fuskaamaan, päästäkseen seuraavaksi kapteeniksi. Huomasin myös että Saran ryhmääläiset, sanotaan heitä tästä eteenpäin senjooreiksi, olivat itsevarmempia ja valmiina ottaamaan leikin ohjaajan roolin haltuun. Uudet ryhmäläiset osallistuivat mielellään mutta halusivat siirtää vastuun lämmittelyssä toisille, he eivät olleet niin varmoja suoriutmisestään ja kaipasivat tukeani. Pienellä rohkasulla, ja liike-vinkkeillä he alkoivat pärjätä muiden lailla.

Tapio and Mia sharing food same time me and kids having fun / Tapsa ja Mia jakaa rookie samara kin viihdyn listen kanssa..

Lämmittelyn jälkeen me aloitimme akrobatiaharjoitukset. Se oli työpajani teema. Hups! Tytöillä olikin hameet ja mekot. Osa lähti kotia vaihtamaan housuihin, toiset taas asui niin kaukana, että päättyi solmimaan hamen helmoja yhteen housuiksi tai virittämään naruja reisien ympärille rakentaeen pussilahkeet. Se tuntui toimivan. Kokeneimmat saivat näyttää taitojaan, he tekivät pyramiideja ja erilaisia asentoja. He olivat harjaantuneita. Uudet jäsenet taas katselivat, yrittivät painaa mieleen ja tehdä perässä. Lopulta lapset yrittävät tehdä jopa nelitasopyramiidin, ongelmaksi koitui kuitenkin jakautuneen kokemuksen pula. Senjoorint tiesivät mitä tehdä ja asettuivat isompina lapsina perustuksiin, mutta eivät pystyneet ohjaamaan uusia jäseniä huipulle allalta päin. Pyramiidi sortu, mutta musta oli hienoa katsoa lasten kunnianhimoa ja pyrkimystä haastaa itseään sekä näyttää taitonsa. Sen jälkeen kun vanhat taidot oli kerrattu, mea loimme opettelemaan uusia. Näytin heille pari asentoa joita käytimme Suomessa. Tunsin että samalla ansaitsin heidän arvostusta kun jaoin heidän kanssa jotakin uutta mitä he eivät vielä osanneet. Lapset olivat innoissaan, ja yrittivät uudestaan ja uudestaan epäonnistumisten jälkeen. JOtkut yritykset piti keskeyttää, ja tarkentaa tekniikkaa ja otteita, niin että he tekisivät liikkeet turvallisesti. He yrittivät niin kauuan että kaikki onnistui.

Vicky teaching 3 cups and balls

Työskentely oli haastavaa, sillä ympärillä oli liki 5oo lasta syömässä. JOtkut heistä tulivat ja ottivat kamojamme. Toiset halusivat töniä tyttöjä. Venhimmat ryhmäläiset vahtivat ryhmäänsä ja puolusti sitä, ja sen oikeutta harjoitella ja esiintyä. Jopa minä jouduin puuttumaan silloin tällöin ulkopuolisten lasten puuhiin, varmistakseen sirkusryhmän työskentelyrauhan. On vaikeata selittää lapselle ettähe voivat seurata katsomosta mutta eivät saa omaa tähtihetkeä niin kuin muut, koska he eivät ole ryhmässä. Fakta kuitenkin on etten voi vetää sadan lapsen työryhmää, en edes viittäkymmentä. Ja koko hankkeen tarkoitus on opettaa heitä leikkimään, pitämään hauskaa, niin että he voivat jakaa tämän mallin seuraaville polville. Me yritämme yhdistää heitä, opettaa heitä rakastamaan, välittämään ja kannustamaan. Ei olemaan diktaattori joka saa heitä hyppämään tahtonsa voimalla.. Harjoittelun jäkeen tytöt kävivät syömässä ja esiintyä. He saivat itse päättää mitä esittäisivät ja millaisilla kokonpanoilla. Joillakin heistä oli paineita laajan repertuaarin tähden, he halusivat näyttää enemmän kun ehtisivät. 

There it goes 3 cups and balls

Me päätimme työpajan hiljeentymisrauhoitukseen. Lapset asettuivat patjoille ja heille annettiin ohjeet sulkea silmät, ja valmistua mielikuvitusmatkalle. Minulla oli valmisteltu ääniraita. Ensin me mentiin laguunin rannalle, lapset kuulivat meren äänet tunsivet tuulen ja lämpimän suolaisen veden. He näkivät pienten korallikalojen parviä ja meritähtiä rantavedessä. Aurinko lämmitti heitä ja palmupuiden varjoit houkuttelivat syvemmälle saareen. Mentäessämme syvemmälle metsään, he kuulivat moniväristen lintujen ääniä, ja metsän ääniä. Alkoi ripeksiä vettä. Ja ne tunsivat ensimmäiset vesipisarat ihollaan. Sade yltyi ja voimistui, alkoi kuulua salamoinnin ääniä ja näkyä välähdyksiä. Tässä vaiheessa He fyysisesti kastuivat sillä ripottelimme vettä vesipulloista heidän päälle. He juoksivat pakoon takaisiin laguunin aurinkoon, lämmittävän auringon ja kirkkaan meriveden syleilyyn. Työpaja oli ohi, olin surullinen että se päättyi niin pian.

Everyone wanted to perform something, but  i find cute the clown noises as earrings. The imagination of these girls had no limits. / Kaikki halusivat esittää jotakin mutt pellenenät oil söpö keksintö, ja samalla todiste siitä ettei tyttöjen mielikuvitukselle ollut rajoja.

Here is video of kids freestyle performation on workshop, they are cute, natural and just wanna show to everyone what they can!

After two weeks @ A.C.U.

Wellcome 2 A.C.U. / Teretulemas teholle!

Time runes fast. I just had a shift where I had now idea what I was doing or at least it felt that way, and now I was managing just fine. During last two weeks I ended up doing 2x 12h shifts and one 6h shift to fill my weekly hour requirements. I had all the time great support from personnel, and I felt challenged with responsibility due my patients. During this two weeks some people passed away, and more people were admitted to another departments. I find this spread good enough. I learned the basics of building daily report based on facts coming from clinical observation combined with data from monitors. As well I was reminded about couple of tricks nurses can do before medical interventions to manipulate patients hemodynamics and improve ventilation. I find Namibian nurses work finest at clinical interaction with the patients and strong knowledge of physiology and pathology. Maybe here sterile process are compromised, or there are some challenges in the dialogue between patients and staff. Still local nurses and doctors are carrying crazy amount of knowledge in their heads, without relaying on books, or intraportal database as we do home. Thats definitely something to look forward at.

The patient unit might looks like this, in this case its a child with head injury. We monitoring, warming and taking care of child all day and night. / Tältä näyttää meidän potilasyksikkö, toss tapauksessa kyse on lapsesta jota monitoroimme, lämmitämme ja hoivaamme vuorokauden ympäri.

We have as well ECG machine and Defibrillator / Meillä myös löytyy EKG ja Deffa

Most busy station is Lab terminal, here even doctors stands in quire to get fresh update! /  Kiireisin asemamme on labraterminaali, tänne jopa lääkärit jonottavat vuoroaan!

Sir is busy, but he will serve you soon if u need consultation ;) /
Hoitoveli on nyty vähän kiireinen mutta kuulee tiedät pain ;)

Sister doing urine test / hoitosisko tekee virtsa testiä

And then she check results / Ja sit verrataan tuloksia..

Each of monitors has portable unit, thats goes when patient does.
/ Jokainen monitori on varustettu liikkuvalla yksiköllä,
jotka lähteevät potilaan mukana aina kun on tarves.

This week I was lucky to follow up one patients extubation process, assist in couple of femoral CVK installation, had even one resuscitation pulled off -that patient survived! As well I was taking trip to CT-scan with one of patients and managing his ventilation during transportation to Central Hospital and back with Ambulance. I met neurologist and she was exhausted. With a small conversation I came in understanding that doctors and medical students are running crazy hours at hospitals to fulfill their jobs, and compromising same time their own social lives. There might be place for research: Welfare of the hospital personnel, and their survival of daily work, or at least it might be something to look forward.

Syringes, needles, dressings etc.. /
 Ruiskuja, neuloja, haavalappuja jne..

Student nurse is doing inventario @ anestethick station / Hoitsu opiskelija tekemässä inventaariota anestesia pisteellä.

I  find the work at ACU really interesting, even I didn't learn so well to read doctors prescriptions. Or follow up exactly complex system of administration of patients medicine charts. But with help of sisters and my fellow seniors I could run a shift completely. The nicest thing was probably mutual feeling of seeing same faces by the end of the day, when the nightshift arrived fresh, strong and ambitious as a cavalry and took over the flag you carried for them and back wise. I was also happy to shear local healthcare students stress, related with coming exams, or graduation party. Some of them will be soon registered nurses, and join the cavalry.

Hey what you doing with that camera, get a job! / Mitä sä säädät sen kameran kansssa, töihiin sitä!

The medicament prep station / lääkkeen valmiiksisaattopiste

Aika kuluu nopeasti. Tuntuu että juuri äsken sain päätettyä työvuoron jonka alussa minulla ei ollut mitään käsitystä siitä mitä olin tekemässä tai mitä minun pitäisi tehdä. Ainakin siltä se tuntui silloin ja nyt selviydyin jo partemmin kun kohtalaisesti. Kahden viimeisen viikon aikana päädyin tekemään kahta kahdentoista tunnin vuoroa ja yhtä pätkää viikkoa kohti täyttääkseen mun viikottaiset tuntivaatimukset. Minulla oli kaikki henkilökunnan tuki ja minua haastettiin päivittäin vastuutehtävillä liittyen potilaisiini.

Kahden viikon aikana jotkut potilaista menhtyi, mutta useammat siirtyi kuntoutuneine eteenpäin toisille osastoille. Minusta tämä jakauma oli positiivinen. Tänä aikana omaksuin raportin kokoamisen taidon perustueen kliinisiin tutkimuksiin, havannointiin ja monitoroinnista saatuun dataan. Lisäksi mieleeni palautui muutamat perustemput joilla voidaan manipuloida ja tasapainottaa potilaan hemodynamiikkaa ja ventilaatiota ilman lääkellistä interventiota. Minusta Namibian sairaanhoitajat ovat parhaimmillaan kliinisessä hoitotyössä potilaiden kanssa, lisäksi heillä on vahva tietotaito fysiologiasta ja patologiasta. Mahdollisesti täällä steriiliuden prosessi on jatkuvassa kompromississa, tai löytyy muureja hoitajan ja potilaan välisessä vuorovaikutuksessa. Siitä huolimatta sairaalan henkilökunnan tietotaito on mieletöntä, ja riippumatonta kirjoista tai intraportaalin tietoverkoista. Siinä on kunnioituksen paikka.

Self monitoring patient, has given the mobile monitor so he could decide when to put oxygen mask back on. He is really watching Spo2. / Potilas sai mobiilipäätteen ja monitoroi itseään ja omaa saturaatiotaan. 

The waists room, or we can call it door to Narnia /
Huuhtis, eli toisin sanoen portti Naarniaan

Tällä viikolla olin onnekas seurata yhden potilaan extubaatioprosessia vaihettain, avustaa femoraali keskuslaskimokatetrin asentamisessa, avustin sairaalaelvytyksessä -ja se potilas selvisi! Lisäksi olin ventiloimassa potilastani kuljetuksen ajaan tomografiaan keskussairaalaan. Tapasin matkalla neurologin joka oli uupunut. Muutaman sananvaihdon jälkeen sain käsityksen siitä että paikalliset lääkärit ja lääk. opsikelijat tekee mielettömiä viikkotunteja purkaakseen sairaalaan virtaavan potilasvirran. Samalla he asettavat vaakalaudalle yksityiselämän, jos sitä on edes olemassa. Siinä on ehkä tutkimuksen paikka jollekin: -Sairaalan henkilökunnan hyvinvointi ja heidän selviytyminen työssä. Ainakin itse olen hyvin kiinnostunut saaman selville lisää asiasta.

The most terrifying DECO.. / Kaikista kauhein deco...

Minusta työskentely teholla oli hyvin kiinnostavaa. Vaikka en osa niin hyvin lukea lääkäreiden määräyksiä, tai selvitellä tarkalleen monimutkaisia hallintoasiakirjoja ja lääkelistoja. Mutta sisarusten ja hoitaja veljien tukemana pystyin suoriutumaan työvuoroista sataprosentisesti. Paras asia oli varmankin yhteinen tunne samojen kasvojen näkemisestä vuoron lopussa, kun yövuoro saapui. He tulivat raikkaina, vahvoina ja idearikkaina kuin ratsuväki, ne ottivat kantamasi taakan ja matka jatkui seuraavan vaihtoon. Sain myös iloisesti seurata paikallisten opiskelijoiden stressiä, joillakin heistä oli tiedoissa ensi viikolla kokeita, toisia taas mietytti valmistujaiset. Asasta heistä tulisi pian sairaanhoitajia, ja jotkut heistä mahdollisesti löytäisvat paikkaansa ratsuväestä päivä tai yövuorossa.

Katuturas ACU

Katuturas hospital in shine.

This week I was working @ Katuturas ACU. The nurse personnel is doing two 12 hours shift per week, in total 40 hours. They work in day and night teams, those variate depending of is it beginning or the end of the week. Beside registered nurses ward is full of nursing students of second and forth year. During the first week I learned recognize from insignia the students from the nurses by color of the shoulder tile and amount of the pins. More pins means more experience, or maybe just person just doesn't mind the weight of iron on the shoulders. Everyone is wearing some white shirt or blue jacket, when they come to the work. Then some of nurses might change the western nurse suit outfit to do the clinical work with patients, and later switch back to formal. Doctors are recognizable from jeans, or other modern outfits white jackets and stethoscopes. I'm being often mixed up with doctors cause I also carry one on my neck. But I find it necessary part of my equipment, so no giving that away easily. Just has to repeat to everyone that I'm actually a nurse student.

At Acute Care Unit they have gloves and syringes, some of medicaments and necessary equipment for life support. Almost everyday there is admission of one or two patients. That mean that someone is getting better or just simply die. The patients are warranting: with pneumonias, complicated malarias, pulmonary embolism, head injury after assaulted, and post surgical stabilization after f.ex. laporotomias.  Tuberculosis is also spreader one here, but so far we had no confirmed case @ ACU. I find a head injuries being almost 20 % from all patients at ACU, maybe casualty has even greater numbers. Most of intubated patients are not sedated, I guess its really doctors who decide when sedation is necessary. So the patients just has tube, and maybe tied up hands if they try to pull tube of. The most important factor in healthcare of Namibia I find out, is Time. Time is your enemy or friend. Time is there when you waiting someone to get better, or when things really start to go wrong. Maybe it is because of limited resources the Time is filling gasps when we cannot really do anything more here. And sometimes there is just no time.

Everyday patients are being fully washed, turned every four hours, performed suction on, evaluated, treated with infusions and medicine, assisted in breathing or ventilated and finally evaluated. Most common mode ventilators run on is SimV pressure controlled. The re is actually two ways to go from there to fully machinated ventilation, or to supportive ventilation. If patients get better and can start breath on their own, they gets extubated after couple of days, and putted on oxygen mask. There is no Pulmonary physiotherapy exercises done here. When they not require anymore the acute care, they are being placed in other wards.

 The hospital has autoclave machine, so there is sterile sets and equipment, but there is no DECO units in wards, so basically all wastes go to same room. I call it handwashDECO. There are platters, bedpans, secretions measuring pans etc. You pick one when u need it, complete your duty chores and go back with it. The secretions go to one of two holes in a pool, and then follow just mechanical wash with water and some antibacterial powder. After that you just flash  object with water and set it dry for next person to pick up. I find the room clean cause everyone doing great job there, but for me the place is a bit gross. I guess its like idea of putting your coffee cup in DECO together with someones bedpan.

After all 12 hours shifts are heavy, but nice. Everyone is covering for each other, so you might have a break time by time. Just  make shore that your job is done well and there is someone to watch over your patient! I spend my lunch hour partly @ pediatrics doing some magicktricks and clownery with kids.

Alex is preparing disposial box for sharp and risky objects, "yellow" boxes are maid of cartoon, so you has to treat them with care, to avoid accidents.

Tällä viikolla olin töissä Katuturan teholla. Siellä työskennellään kahdessa työvuorossa, ja työvuoron pituus on 12 tuntia. Kullekin vuorolle on oma tiiminsä, joiden kokonpano vaihtelee alku ja loppuviikosta. Sairaanhoitajien lisäksi osastolla on paikallisiä sairaanhoitajaopipiskelijoita toiselta ja neljänneltä vuosikursilta. Ensimmäisen viikon aikana olen jo oppinut erottelemaan heitä alustavasti olkalaattojen värin ja pinnien perustella. Mitä enemmän rautaa sitä kokenempi hoitaja, tai sitten sitä vaan ei haittaa olkalaattojen paino. Kaikki hoitajat ja opiskelijat pukeutuvat virallisiin asuihin, jotka koostuu sinisistä hameista tai housuista ja valkoisista paidoista tai sinisistä jakuista. Raportit otetaan vastaan virallisissä asuissa, jotka myöhemmin vaihtuuvat länsimaalaisiin hoitajatakkeihin, hoitajien siirtyessä kentälle. Lääkäreitä tunnistaa farkuista tai vähemmän muodollisista housuista, ja valkoisista takeista. Toinen tunnistusta helpottava tekijä on kaulassa roikkuvat stetarit. Minua usein sotketaan lääkäriin stetoskoopin takia, mutta se kuuluu mun työvälineisiin, joten tyydyn vaan jatkuvasti oikasemaan asia kertomalla olevani sh.opiskelija.

Paikallisella teholla on hanskoja, ruiskuja, lääkkeitä ja tarvittavaa välineistöä potilaan elämän ylläpitämiseen. Melkein jokapäivä saapuu uusi potilas, joka tarkoittaa sitä että jonkun terveyden tila paranee tai joku yksinkertaisesti kuolee. Potilaiden joukosta löytyy vaikeita pneumonioita, -malarioita, keuhko emboliaa, päällekarkauksen jälkeisiä päätraumoja ja leikkauksen jälkeisiä tehostettuja tarkkailuja. Tuberkuloosi on myös levinnyt potilaiden joukossa, muttatällä viikolla yhtään vahvistettua tapausta ei tullut vastaan teholla.  Taas väkivallan jälkeiset päävammat edusti kahtakymmentä prosenttiä tehohoidon potilaista, veikkaan että ensiavussa on isompia lukemia.  Valtaosa intuboiduista potilaista eivät ole sedaatiossa, ehkä se on lääkäreiden tapa täällä. Ehkä ne eivät tarvitse sitä. Valtaosalla potilaista on vain tuubi, ja siteet ranteilla jos he ovat tajuissaan, etteivät he yritä repiä tuubia pois.  Yksi suuremmista faktoreista paikallisessa hoitotyössä on aika. Aika on ystäväsi ja vihollisesi. Aika siellä kun odotat jonkun paranevan, ja myös silloin kun mitään ei ole tehtävissä rajattujen resurssien ja välineistön takia. Ja joskus aikaa ei vain ole.

Joka päivä potilaat pestään, käännellään neljän tunnin välein, imetään, arvioidaan, ventiloidaan, lääkitään ja nesteytetään, ja lopulta arvioidaan taas. Yleisin modi ventilaattoreissa on SimV paine kontroloitu. Siitä on oikeastaan kaksi suuntaa, joko täysiin konekontroloituun ventilaatioon tai avustavaan ventilaatioon. Jos potilaan tila kohenee, se pääsee putkesta eroon muutaman päivän kuluttua tultuaan tajuihin tai sedaation lopetettua. Hän alkaa hengittää omillaan ja hänet extuboidaan, jonka jälkeen häntä tarkkaillaan vielä muutama päivä lisähapella ja maskilla. Jostain syystä pullopuhalluksia täällä ei tehdään. Kun potilalla ei ole enää tehostetun hoidon tarvetta, hän siirtyy toisille osastoille.

Sairaalassa on autoklaavi, joten osastolla on steriloituja instrumentteja ja setteja. Osaston omat instrumentit puhistetaan alkoholilla. Osastolla ei kuitenkaan ole decoa, joten kaikki eritteet menee huuhteluhuoneseen. Siellä on kaksi allasta joissa yhtyvät viemärit. Lisäksi siellä on vateja, alusastioita ja mittakannuja. Välinekierto menee seuraavasti, otat jonkun tarvitsemasi välineen pinosta, käytettyäsi sen potilaalla tyhjennät sisällön jakaadat sen viemäriin altaassa. Huuhtelet astian ja peset mekaanisesti. Liuotat astian vadissa jossa on antibakteerinen liuos, huuhtelet ja laitat takaisiin pinoon seuraavan käytettäväksi. Huuhteluhuone on siistin näkönen, mutta siihen liittyy itselläni aina etoava fiilis. Vähän kuin ajatus kahvimukin laittamisesta dekoon jonkun alusasitan kanssa.

Kahdentoista tunnin työvuoro on raskas, mutta kaikki varmistavat toisten selustat, joten sulla on mahdollisuus pitää taukkoja kunhan hoidat työsi hyvin ja aina on joku joka vastaa potilaastasi!Mie vietän osan lounastunnistani lastenosastolla klownina ja näyttämässä taikatemppuja lapsille.

Most of students and nurses go to spend lunch break outside of the hospital. There is a nice grass field and some tables in shadows.

Circus started with magic

First workshop of circus was held today with 13 participants. Some of group members could not come, cause they had evening school. By the time I arrived with the cab to Monicas soup kitchen there was one boy and 4 girls waiting for me. They looked really happy and relieved when they saw me coming. I was late, the cab driver who picked me up had no idea where he supposed to drop me, and at some point I thought I would be robbed. But everything turned up fine, I was reading the map and navigating, girlfriend of the cabdriver was translating in Africans and Driver did his job. The kids was happy, somehow it felt that part of them didn't believe me coming. I really didn't wanna start my circus with disappointing them. 

The theme of first workshop was introduction games and magic tricks. I brought with me some instruments and materials for magic tricks from Finland, and during this workshops i will be teaching kids them so they can perform them in the circus show. Today I reviled 3 cups and balls trick, and everyone had chance to practice it and perform it. Finally we maid it work, maybe not everyone can perform it yet perfectly, but they remember small parts of it and can correct each others. Kids also were introduced with magic robe, and Chinese magical rings. Those are tricky instruments and its good to start practicing them enough early. Magic seems to interest everyone, and they competed to try or reveal the secret behind the trick. They loved it even they learned it. 

We also practiced juggling and diabolos. With diabolos I could not compete them, they were far more ahead of me. But juggling seems to be taking back steps so we gonna work it out in future workshops. After all it was really nice two hours I spend with them, and I believe in future we gonna enlarge workshops with extra 3o minutes. I can't explain it, but somehow you just know, that kids of Katutura need the circus, they relay on it.

Ensimmäinen työpaja pidetty, 13 osallistujaa paikalla. Jotkut eivät päässeet paikalle koska heillä oli koulua. Siihen mennessä kun saavuin paikalle, yksi poika ja neljä tyttöä odotti minua. He näyttivät ilahtuneilta ja helpottuneilta kun näkivät minun saapuvan. Olin myöhässä, taksikuski joka poimii minut ei tienyt ollenkaan minne oli minua viemässä. Jossain kohta taksimatkaa luulin että minut ryöstettäisiin, mutta kaikki kääntyi paremmin päin. Minä luin karttaa ja navigoin, taksikuskin tyttöystävä käänsi ohjeet takapenkiltä africansiksi, ja kuski teki työtään eli ajoi. Lapset oli iloisia, jotenkin jäi sellainen vaikutelma ettei he ihen uskonneet minun saapuvan. En todellakaan halunnut aloittaa sirkusta pettämällä heidän luottamustaan.

Ensimmäisen työpajan teema oli tutustumisleikit ja taikatemput. Toin suomensta mukanani muutamia taikatemppuja joita työpajojen aikana tulen opettamaan lapsille, niin että he voivat käyttää niitä esityksissään. Tänään paljastettiin kolmen kupin ja pallojen salaisuus. Jokainen sai harjoitella ja esittää osamistaan. Vaikka lapset eivät oppineet kokonaan temppua täydellisesti uskon että jokaiselle jäi mieleen jokin osa, ja ne osaavat opastaa toisiaan. Sirkusryhmälle myös esitettiin kiinalaiset taikarenkaat ja taikaköysi, ne ovat hankalimpia temppuja joten niiden harjoittelu on syytä aloittaa ajoissa. Taika kiinnosti kaikkia, ja ryhmäläiset kilpaili keskenään temppujen esittämisestä ja salaisuuksien oppimisestä. Ne rakastivat taikatemppuja ja oppivat niitä ahkerasti. 

Työpajassa myös harjoiteltiin diaboloja ja jongleerausta. Diaboloissa lapset oli minua huomattavasti edellä. Jongleeraus taas tuotti ongelmia, joten tulevaisuudessa tulen kiinnittämään siihen enemmän huomiota. Kaiken kaikkeaan se oli mahtavat kaksituntia lasten kanssa, ja uskon että jatkossa tulen pidentämään työpajojen kesto kahteen ja puoleen tuntiin. En voi selittää sitä sanoin, mutta olen varma että Katuturan lapset tarvitsevat sirkusta, ne laskevat sen varaan.

160 NDI for espresso can and 145 NDI for espresso maker...

Yes my Macbook Pros battery finally said: -man I'm done with you and your fast charging moments. From now on you will charge me 7h and ill work for you 10 minutes, and yes You will install all the system measures like time, date, country etc manually overtime... So i was running for two days all around service shops and calling places trying to find where i could buy new, used or stolen battery. I really didn't care for how long it will last, but here comes big Apple with its requirements. From all places i contacted only one is selling batteries, nut in service package. Work time 10 days. Bad deal, but have to take it. After all I like this country, sometimes you feel like you are in Finland.

I got my espresso maker, that was really cheap deal for a fine coffeemaker, then I went to buy actual espresso roast coffee powder. 13,5o e for a can WTF?! I guess Namibian doesn't like drinking espresso so much.. Well for a moment I considered going picking up and roasting coffee beans myself, but then I just considered drinking espresso and instant coffee in turns. I bought at same trip a water boiler, cause in old one I found a whole ecosystem with corals and micro species. I guess a couple more liters of boiled tap water and we would have a plastic aquarium for a new specie which could survive in environment with extreme conditions. At least refilling 12 water cans for 5 liters cost me 6o NDI so it was 1NDI for a liter of clean water. And yes I asked myself is it clean, or am I just being stupid to pay 7o sent for a liter of tap water? Well next to me was two ladies filling flasks with same water and sticking labels on them. They looked pretty same that I bought originally in cans, so I guess I could even pay more for same water if I preferred to buy new can every time. Quite often I hear words of one of my teachers: -Keep it simple stupid!

First day at ACU was quite interesting, I started 12 hours shift with two bananas and dozen of problems in my head. My mentor shared same name with me and head was full of knowledge, of treating patients with critical conditions. My first and only patient was in coma with head injury. The ward was full of nursing students, and sisters. The equipment was pretty same, maybe just less variety in treatment then back home, but atmosphere was a bit chaotic for me. Probably because I was outliner. I couldn't take even blood samples properly, cause devises were working a bit slowly and different way, so sister almost lost her nerve on me. But after explaining the it was my first day, everyone chilled and were quite supportive. The local students are learning based on PBL techniques. And some of their tasks or questions were quite challenging to me, but we had nice time together talking and sharing experiences. I felt that Scandinavian nurse students are in favor for they knowledge and experience, so I need to keep that reputation up. I believe there is also potential to learn a lot about alternative methods of work with limited supplies, so I'm looking in those with interest. I guess I should brought with me Anesthetic and Intensive care -book after all with me.

Yep mun Mäkki vihdoinkin totesi mulle: -Pidä äijä tunkkis, jatkossa sä lataat akkua 7 tuntia ja käytät läppäriä ilman piuhaa 1o minuuttia. Ja tietenkin asennat kaikki aika, paikka ja valuuttamääritteet joka kerta kun patteri menee alle 6o %... Joten olin soitellut ja ravannut läpi kahden päivän ajaan paikallisiä liikkeitä, aikomuksena ostaa uusi, käytetty tai varastettu akku. Ihan sama kuinka kauan se toimisi, kunhan toimisi. Mutta Applen asiakastukipolitiikka astuu tässä voimaan, ja yksinkertaisesti akun ostaminen ilman asennuspalvelua on mahdotonta. Asennusaika on noin 2 viikkoa. Paska diili, mutta pakko tarttua siihen. Toisaalta tämä maa silloin tällöin muistuttaa Suomea byrokratiassaan, ja pidän siitä.

Ostin espressokeittimen, ja se oli kannattava ostos, sitten menin ostamaan espresso kahvia ja olin saada laakin. 13,5o purkista, MV?! Luulenpa ettei Namibialaiset hirveästi juo espressoa. HEtken jo ajattelin lähteä itse plantaaseille poimimaan kahvipapuja, paahtamaan ja jauhamaan ne itse. Sitten vaan päätin juoda espressoa harvemmin, ja tyytyä arkisin instant kahviin. Ostin samalla reissulla uuden vedenkeittimen, vanhassa löytyi kokonainen ekosysteemi ja koraallikasvustot. Luulen että muutama lisä litra keitettyä hanavettä ja meillä olisi muoviakvaario jossa asuisi koviin olosuhteisiin sopeutunut nisäkäslaji tai jotain pahempaa. Ainakin 12 vesikannun uudelleen täyttäminen oli halpaa. 60 litraa vettä maksoi 60 NDIa. Ja kyllä kysyin itseltäni onko se puhdasta, vai olenko tumpelo joka maksaa hanavedestä. No, vieressä seisoivat kaksi tätiä jotka täyttivät litran pulloja samalla vedellä ja liimasivat samoja etiketteja pulloihin joita mulla oli 5 litran koossa uudelleen täytettävänä. Kenties voisin maksaa enemmänkin samasta vedestä jos ostaisin joka kerta uuden pullon. Aika usein kuulen erään opettajani äänen päässäni: -Keep it simple stupid!

Ensimmäinen päivä paikallisella teholla oli melko mielenkiintoinen. Aloitin 12 tunnin työvuoron kahdella banaanilla ja tusinalla ongelmia päässäni. Mentorini oli jakoi kanssani saman nimen ja läjäpäin tietoa kriittisen potilaan hoidosta. Ensimmäinen ja ainut potilaani siinä vuorossa oli koomassa oleva pää trauma. Osastolla oli kahdeksan paikkaa ja kaksi eristystä, se oli täynnä opiskelijoita ja hoitajia. Laitteisto oli kutakuinkin samaa kun suomessa mutta rajoitetuimmilla mahdollisuuksilla. Vallitseva ilmapiiri oli jotenkin rauhallinen ja samalla kaoottinen minulle. Ehkä olin outliner. En saanut otettua edes perusverikokeita kuten verensokeriä tai hemoglobiiniä. Mittarit olivat hitaampia ja hieman vieraita, yksi sister meinasi jo menettää hermonsa. Mentorini selitti että olin ensimmäistä päivää, ja kaikki jotenkin rauhoittui ja osoitti tukeensa. Paikalliset opiskelijat opiskelee PBL tekniikalla, ja heidän tehtävät tuntui melko laajilta ja haastavilta korvaani. MEillä oli kuitenkin kivaa keskustelessa ja jakaessa kokemuksiamme. Sain käsityksen että skandinaaviasta tulevat hoitoalan opiskelijat ovat kovassa arvostuksessa ja maineessa paikallisessa sairaalassa. Tule olemaan melko haastava täyttää odotukset ja pitää lippuamme korkealla. Uskon että paikallisilta voisi oppia uusia tekniikoita toiminnasta rajattujen resurssien kanssa. Paikallisillä on omat systeemit ja odotan näkeväni jotain uutta ja erikoista mielenkiinnolla. Kadun etten tuonnut mukanani Anestesian ja tehohoidon kirjaa, se olisi tullut täällä tarpeeseen.

The Windhoek is small, strange man is here again.

After one week at Home of Good Hope I learned a couple of things about kids that visiting organization.  Katutura is one part of Windhoek, but it representing probably half of Windhoeks population. Katutura, the area that is not even marked on all maps. The kids who is living there might have an hour walk trip to get a plate of rise, or piece of bread covered with jam at soup kitchen. And then they might have a hour walk back to their homes. Basically we rune out of food everyday. So last hundred of kids were getting just a bread and juice. Maybe even less. I consider the as a problem, because in long terms it might turn to a rat's wheel for some of those kids who comes always last. If you get under nutrited, you are tired, your trip to soup kitchen lasts longer, and chance for you getting last pieces or being last of arriving kids again is just groving. So finally you are running in the wheel and you cannot get out of it. This is a problem with no easy solution, organization as well having challenges of continually growing number of visitors. Last spring the number of kids was about 5oo, now it closing up to 6oo. The dinner hall is also really narrow. Organization is trying to expand activities by buying a bigger piece of land, not so far from existing kitchen and organize logistic service like a school bus for those kids who coming from far away.

Erika and Andreas carving wood pieces
to build components of double swing

Friday was from all of days I spender at Monicas soup kitchen probably most peaceful one. Probably because there was not so many kids, or maybe because they came in nice pacs, that we could serve them food and have a moment to breath between the services. I had chance to make a cups and balls -magic-tricks, probably 5o times. And even some of the kids got me, I was happy to see hundreds of amused and surprised faces. Yes, i wasn't so useful at kitchen, but it felt reay good to work with kids and make them laughing. or just for a second make them believe in a magic. 

Next week I'm starting in Katuturas Hospital, ICU unit. Probably it will be quite different compared to this week. So weekend need to be effective and make research about handcrafting circus eguipment, and learn a couple of new magic tricks that I could teach later to kids. My swedish friends are working on project of kids welfare and health promotion, so they are building some swings for kids of HoGH. Hopefully can lay a helpful hand on that. So here are lot of things going on at our hostel. 

The Windhoek is really beautiful as city, here plenty of opportunities for running, skating, cycling etc. My friend took me for a run in the city, and we were trying to find the tourist bureau, to get some maps for ourself. Unfortunately it was closed. But amusing thing was that we were approached by a local man, same man I met first day I arrived here. He recognized me in my running suite, maybe my side profile is so amazing and my nose is such a huge that I'm like a lighthouse for some people. The man came to us and he was happier. He told us that he is not going back to hererros. He said that he fond some woman in Katutura that take care of people with mental problems and he is going stay with her for one year. And Yes he wanted more money! He was again shaking the bag with pills, and saying that now he needed money to stay with that lady. We told him that we are running, and had no cash with us. So he kindly advised us to go to hotel and comeback with money, by that time I was about to laugh. So we wished him everything good, and told him to take care of himself. At least he looked happier this time.  Seems to be its a small town.

Andreas love carving woods, thats
reminds him about his other profession

Yhden viikon jälkeen Home of Good Hopella olen saanut selville muutaman asian enemmän lapsista jotka käyvät syömässä järjestöllä. Katutura on vain yksi kaupungin osa, mutta se pitää sisällään noin puolet Windhoekin väestöstä. KAtutura, alue joka löytyy vain parhaista kartoista. Lapset jotka asuvat siellä saattavat joutua kävelemään tunnin matkan saadakseen lautasen riisiä tai palan leipää, Moonikan keittiöllä, ja sitten tunnin kävelymatkan koteihinsa. Itseasiassa ruoka loppuu päivittäin kesken joten viimeiset sata saapuvaa lasta saavat hillolla voideltun leipäpalan, tai leipää ja mehua. Joskus ne eivät saa sitäkään. Tässä voi syntyä riski joutua jatkuvan aliravitsemuskierteeseen. Jos sinulla on pisin kävelymatka ja olet heikoimmilla, kävelet muita hitaammin ja todennäköisyys ettet saa kunnon ravintoa matkasi päätteeksi kasvaa, samalla kun kasvaa todennäköisyys tilanteen toistumiseen. Lopulta löydät itsesi oravanpyörästä. Tämä on ongelma johon ei ole helppoa ratkaisua, järjestöllä on muitakin haasteita kuten jatkuvasti kasvaava ruokittevien lasten määrä, viime keväällä se oli noin puolituhatta ja nyt se tavoittelee jo kuuttasataa. Lisäksi ruokailutilat ovat hyvin pienet. Järjestö yrittää ratkaista ongelmiaan ostamalla isomman tontin läheltä laajentamalla keittiötään. Hankkeen alla on myös koulubussi jolla olisi tarkoitus kuljettaa todellapitkien matkojen päästä tulevia lapsia.

Perjantai oli hyvä päivä, se oli todennäköisesti siellä vietetyistä päivistä hyvin rauhallinen. Ehkä kävijöitä oli vähemmän, tai ne tulivat keittiölle sopivassa tahdissa, niin että saimme jaettua ruoan kaikille ja välissä jäi aikaa hengähtää. Sain tilaisuuden esittää Kolme mukia ja pallot -taikatemppua varmankin 5o kertaa. Ja vaikka jotkut lapset keksivät heti jujun, minulla oli ilo nähdä satoja hämmentyneitä kasvoja ja hymyjä. Lapset söi ja mä tein taikatemppuja. Ehkä en ollut hyödyllisemmillään keittiössä, mutta musta oli mahtavaa viihdyttää lapsia ja saada heitä nauramaan, tai edes hetkeksi uskomaan sirkuksen taikaan. 

Kids of Katutura might not need acrobat lessons from me. They seems happily practicing salto by them own. 

Ensi viikko alkaa Katuturan sairaalalla, teholla. Todennäköisesti siitä tulee hyvin erilainen kun tämä viikko.Joten viikonloppuna täytyy olla tehokas ja itsiä tee itse sirkusvälineet ohjeita jotka olisi helposti toteutettavissa täällä, sekä harjoitella uusia taikatemppuja. Ruotsalaiset ystäväni ovat tekemässä lasten hyvinvointiä edistävää hanketta ja aikovat rakentaa keinuja lapsille. Ehkä heillekin kelpaa auttava käsi. Täällä on siis paljon meneillään, projekteja lasten hyväksi.

Windhoek on todella kaunis kaupunki, ja täällä on valtavasti mahdollisuuksia lenkkeilylle, rullaluistelulle, pyöräilylle jne.Kaveri otti mut mukaan juoksulenkille, samalla kun yritimme löytää turistien infopisteen. Halusimme hakea kaupungin kartat, mutta toimisto oli kiinni. Yllättäen paikallinen mies lähestyi meitä, sama mies jonka tapasin ensimmäisenä päivänä täällä. Hän tunnisti minut juoksuasussani. Ehkä mun sivuprofiili on niin mieleenpainuva, ja nenäni niin erikoinen että toimin järkytysten majakkana paikallisille. Hän tuli juttelemaan meille ja vaikutti iloisemmalta. Hän kertoi ettei aijokaan palata herreroille vaan oli löytynyt mtpotilaiden majatalon Katuturassa, jonkun naisen luonna ja aikoo asua siellä vuoden. Ja kyllä, hän tarvitsi rahaa siihen! Hän heristeli taas pillerikassia, ja toisti rahantarvettaan. Kerroimme että olemme lenkillä ja tyhjin taskuin, jolloin hän kehotti meitä lämpimästi menemään takaisiin hotellille hakemaan rahaa. Mä olin jo revetä naurista niin absurdia kun se oli, toivotimme hänelle kaikkea hyvää, ja kehotimme pitämään itsestään huolta. Ainakin hän vaikutti onnellisemmalta. Vaikuttaa siltä että tämä on pieni kaupunki.