The Final week has begun!

The final week has begun. On the way to Katutura we saw some victim of MVA. It was older man lying on the ground in the pool of blood of his. By the amount of audience I would guess that he laid there already for a while when we were passing over with a cab. He was waiting for ambulance, in front of him was driving school car with smashed front glass. Sad view passed away, while we gathered more speed and grew distance to place of event on our way to circus.

It was nice to arrive to fully gathered group. Today was a big day, we were bringing the shirts, 24 shirt to share. Kids knew and waited them, and you could see the sparkling in the eyes when we arrived. After small encouraging and complementing speech first ones got their shirts. Everyone were supported with huge hurray screams and big applodisements. In the end everyone had shirt in hands and they were comparing the names on them. Each backside was in own way uncial, cause we handcrafted them one by one.

Well I have to admit that gave me some difficulty on training today, it would be easier to let everyone home than try to practise or perform already learned and working parts of show. Attention of the group was in the shirts.. I guess tomorrow will be more successful day, hope so! But still it was fun to see few in the group, putting out 11o% of their energy and talent to have a moment of glory and shine.

Viimeinen  viikko on alkanut. Matkalla Katuturaan näimme pääaleajon uhrin. Se oli vanhempi mies joka makasi maassa liikkumatta, omassa verilammikossa. Katsojamäärästä pääteltynä hän oli maannut siellä jo jonkin aikaa. Hänen edessään seisoi autokoulun auto, jossa tuulilasi oli sisällä. Hän odotti ambulanssia. Mielessä kävi että, jos hän selviää hän on tänä yöllä päivityksessä leikattavana tai huomenna mun pöydällä. Surullinen näkymä samalla lotion, kun kiihdytimme taksillamme saavuttaen etäisyyttä tapahtumapaikkaan, ja samalla edeten kohti määränpäätämme.

Tullessamme oli mukava havaita melkein täysimiehitys. Tänään oli suuri päivä ja me olimme tuomassa sirkuspaitoja. Lasten silmät loisti, he olivat odottaneet paitaansa, ja sen huomasi aina saapumisestamme asti. Muutaman innostavan sanan, ja kehun saattelemana jaoin ensimmäiset paidat ja riemu oli mieletön. Jokainen paita saavutti omistajan Hurraa! -huutojen ja mahtavien aplodien kera. Lopussa kaikki vaan vertasivat nimiään ja siipiään, jokainen selusta oli erilainen omalla tavalla sillä ne olivat kaikki käsiin painettuja.

Täytyy kyllä myöntää että takapakkiakin tuli. Sirkuslaisten oli vaikeata keskittyä  jo opittujen ja tuttujen numeroiden harjoitteluun ja esittämiseen koska kaikki huomio oli paidoissa. Ehkä huomenna kun savu hälvenee, ja pöly laskeutuu, seuraa myös parempi päivä. Toivon niin! Mut silti oli hauskaa nähdä kuinka muutamat yksilöt laittoivat 110% energiastaan ja lahjoistaan lavalla tavoitellessaan loistetta ja kunniaa.