I started my morning shift with failed suicide attempt. No no, I wasn't try to kill myself, it was my patient. As case it was interesting, because for long time I actually understood the language doctors, friends and patient were talking. Well patient weren't talking, we sedated him. But it was quite struggle from beginning, hi was biting tube and resisting treatment, and at some point we hit his frontal dentures to his throat with the airway tube. Nurses were talking why do we treat him after attempt at all, but we were treating him as any casualty patient.
My later patient was the elderly man, with GCS 7, not intubated. It was Surgical versus Medical fight, and at some point I heard coordinator of local nurse students, nurse, asking : -Why don't doctors easily intubate eldery people? Hmm I didn't know the answer, sadly I heard it later. They take places at ACU and ICU, and difficult to put off the machine. I asked the nurse, did she just said that age is defining what kind treatment people get here, and what would be exact age limit, she denied. In other hand intubated patient cannot be played elsewhere than Acute Care or Intensive Care units and Theatre, because nowhere else are ventilators to put them on. So when i put it that way, it seems to be that some people think age amount of available places at ACU is defining are u getting intubated or not.
During the day I injected many vaccines, Tetanus and Rabies are most common ones. As well I assisted people in urine sticks and pregnancy tests as well assisted in multiple fistulas that we were cutting open in local anesthesia. There was one procedure where a cockroach size of matchbox climbed over the theatre towards me. When I saw it I was running. I'm no friend with cockroaches, Im scared of them! Who, my heart probably flipped 5o times in my knee..
My last patient was a bullet that we cut out of mans face, that. Yes, a bullet! And we did it in local anesthesia, no sedation nothing. The guy didn't even pinch his face. When we were done, I asked is he gonna do the necklace from it, I would. But he just mumbled that not interested, at least he kept the bullet as trophy.
Buua Buua, Pii Paa Pii Paa, Buua Buua, Pii Paa Pii Paa...
Aloitin aamunvuoroni epäonnistunella itsemurhalla. Siis en yrittänyt ottaa henkeä itteltäni pois, potilas oli. Tapauksena se oli kiinnostava koska kerrankin ymmärsin täysin mitä lääkärit, omaiset ja potilas puhuivat. Tai no, potilas ei juuri puhunut, se vastusti hoitoa ja yritti purra tuubia niin kauan kunnes se saatiin nukkumaan. Jossain vaiheessa olimme lyöneet sille etuhampaat kurkkuun nielutuubilla. Kävi ilmi että ne oli lahohkot tekarit. Hoitajat pohtii keskenään miksi hemmetissä me häntä hoidetaan, yrittihän jo se otta hengen, niin antaa mennä.. Mut hoidettiin silti, niin kuin ketä tahansa muuta ea- potilasta.
Mun myöhempi potilas oli vanhus, Glasgoun kooma asteikkolla 7, happimaskilla. Se oli kirurkisen ja sisätautien kädenvääntö. Jossain vaihessa kuulin kuinka paikallisten hoitajaopiskelijoiden hoitaja kysyi oppilailtaan, tietääks nää miksi vanhuksia ei lääkärit mielellään intuboi. Minä en tienyt, valitettavasti myöhemmin kuulin. Kyse on siitä että vanhukset vievät teholla resursseja, ja heitä on vaikeampi myöhemmin irrottaa koneesta. Kysyin hoitajalta oliko tämä juuri sanonut että ikä määrittelee mihin vedetään sitten raja? Hän kieltäytyi vastaamasta. Panin kysymyksen toiseen muotoon, täällä intuboitu potilas voi mennä vain leikkuriin, tai tehoille koska muualla ei ole ventilaattoreita. Määrittääkö sen saako potilas tuubin, potilaan ikä ja vapaiden paikkojen määrä? Ilmeisesti sillä on yhteyttä.
Päivän aikana pistin useita rokotteita, kuten tetanusta ja rabiesta. Ne olivat yleisimmät. Autoin myös virtsaseuloissa ja raskaustesteissä. Olin avaamassa useita märkiviä paiseita, joita leikattiin pelkässä paikallisessa puudutuksessa. Yhden sellaisen aikana näin kuinka tulitikkuaskin kokoinen torakka tuli salin poikki minua kohti, ensin yritin väistää ja lopulta juoksin. Hyi helvetti, torakoita en kestä lainkaan. Mun sydän muljahti varman viisikymmentä kertaa kantapäässä..
Päivän viimeinen potilas oli luoti poskiluussa, me leikattiin se paikallispuudutuksessa ilman sedaatiota tai nukutusta. Mies ei edes silmäänsä väräyttänyt tai mutristanut kasvojaan. Kun olimme valmiit kysyin, haluuks tämä luodin ittellen muistoksi, itse olisin tehnyt kaulakorun tai jotain, mut se vaan mumisi ettei kiinnostaa. Ainakin se piti luodin itsellään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti