Katuturas ACU

Katuturas hospital in shine.

This week I was working @ Katuturas ACU. The nurse personnel is doing two 12 hours shift per week, in total 40 hours. They work in day and night teams, those variate depending of is it beginning or the end of the week. Beside registered nurses ward is full of nursing students of second and forth year. During the first week I learned recognize from insignia the students from the nurses by color of the shoulder tile and amount of the pins. More pins means more experience, or maybe just person just doesn't mind the weight of iron on the shoulders. Everyone is wearing some white shirt or blue jacket, when they come to the work. Then some of nurses might change the western nurse suit outfit to do the clinical work with patients, and later switch back to formal. Doctors are recognizable from jeans, or other modern outfits white jackets and stethoscopes. I'm being often mixed up with doctors cause I also carry one on my neck. But I find it necessary part of my equipment, so no giving that away easily. Just has to repeat to everyone that I'm actually a nurse student.

At Acute Care Unit they have gloves and syringes, some of medicaments and necessary equipment for life support. Almost everyday there is admission of one or two patients. That mean that someone is getting better or just simply die. The patients are warranting: with pneumonias, complicated malarias, pulmonary embolism, head injury after assaulted, and post surgical stabilization after f.ex. laporotomias.  Tuberculosis is also spreader one here, but so far we had no confirmed case @ ACU. I find a head injuries being almost 20 % from all patients at ACU, maybe casualty has even greater numbers. Most of intubated patients are not sedated, I guess its really doctors who decide when sedation is necessary. So the patients just has tube, and maybe tied up hands if they try to pull tube of. The most important factor in healthcare of Namibia I find out, is Time. Time is your enemy or friend. Time is there when you waiting someone to get better, or when things really start to go wrong. Maybe it is because of limited resources the Time is filling gasps when we cannot really do anything more here. And sometimes there is just no time.

Everyday patients are being fully washed, turned every four hours, performed suction on, evaluated, treated with infusions and medicine, assisted in breathing or ventilated and finally evaluated. Most common mode ventilators run on is SimV pressure controlled. The re is actually two ways to go from there to fully machinated ventilation, or to supportive ventilation. If patients get better and can start breath on their own, they gets extubated after couple of days, and putted on oxygen mask. There is no Pulmonary physiotherapy exercises done here. When they not require anymore the acute care, they are being placed in other wards.

 The hospital has autoclave machine, so there is sterile sets and equipment, but there is no DECO units in wards, so basically all wastes go to same room. I call it handwashDECO. There are platters, bedpans, secretions measuring pans etc. You pick one when u need it, complete your duty chores and go back with it. The secretions go to one of two holes in a pool, and then follow just mechanical wash with water and some antibacterial powder. After that you just flash  object with water and set it dry for next person to pick up. I find the room clean cause everyone doing great job there, but for me the place is a bit gross. I guess its like idea of putting your coffee cup in DECO together with someones bedpan.

After all 12 hours shifts are heavy, but nice. Everyone is covering for each other, so you might have a break time by time. Just  make shore that your job is done well and there is someone to watch over your patient! I spend my lunch hour partly @ pediatrics doing some magicktricks and clownery with kids.

Alex is preparing disposial box for sharp and risky objects, "yellow" boxes are maid of cartoon, so you has to treat them with care, to avoid accidents.

Tällä viikolla olin töissä Katuturan teholla. Siellä työskennellään kahdessa työvuorossa, ja työvuoron pituus on 12 tuntia. Kullekin vuorolle on oma tiiminsä, joiden kokonpano vaihtelee alku ja loppuviikosta. Sairaanhoitajien lisäksi osastolla on paikallisiä sairaanhoitajaopipiskelijoita toiselta ja neljänneltä vuosikursilta. Ensimmäisen viikon aikana olen jo oppinut erottelemaan heitä alustavasti olkalaattojen värin ja pinnien perustella. Mitä enemmän rautaa sitä kokenempi hoitaja, tai sitten sitä vaan ei haittaa olkalaattojen paino. Kaikki hoitajat ja opiskelijat pukeutuvat virallisiin asuihin, jotka koostuu sinisistä hameista tai housuista ja valkoisista paidoista tai sinisistä jakuista. Raportit otetaan vastaan virallisissä asuissa, jotka myöhemmin vaihtuuvat länsimaalaisiin hoitajatakkeihin, hoitajien siirtyessä kentälle. Lääkäreitä tunnistaa farkuista tai vähemmän muodollisista housuista, ja valkoisista takeista. Toinen tunnistusta helpottava tekijä on kaulassa roikkuvat stetarit. Minua usein sotketaan lääkäriin stetoskoopin takia, mutta se kuuluu mun työvälineisiin, joten tyydyn vaan jatkuvasti oikasemaan asia kertomalla olevani sh.opiskelija.

Paikallisella teholla on hanskoja, ruiskuja, lääkkeitä ja tarvittavaa välineistöä potilaan elämän ylläpitämiseen. Melkein jokapäivä saapuu uusi potilas, joka tarkoittaa sitä että jonkun terveyden tila paranee tai joku yksinkertaisesti kuolee. Potilaiden joukosta löytyy vaikeita pneumonioita, -malarioita, keuhko emboliaa, päällekarkauksen jälkeisiä päätraumoja ja leikkauksen jälkeisiä tehostettuja tarkkailuja. Tuberkuloosi on myös levinnyt potilaiden joukossa, muttatällä viikolla yhtään vahvistettua tapausta ei tullut vastaan teholla.  Taas väkivallan jälkeiset päävammat edusti kahtakymmentä prosenttiä tehohoidon potilaista, veikkaan että ensiavussa on isompia lukemia.  Valtaosa intuboiduista potilaista eivät ole sedaatiossa, ehkä se on lääkäreiden tapa täällä. Ehkä ne eivät tarvitse sitä. Valtaosalla potilaista on vain tuubi, ja siteet ranteilla jos he ovat tajuissaan, etteivät he yritä repiä tuubia pois.  Yksi suuremmista faktoreista paikallisessa hoitotyössä on aika. Aika on ystäväsi ja vihollisesi. Aika siellä kun odotat jonkun paranevan, ja myös silloin kun mitään ei ole tehtävissä rajattujen resurssien ja välineistön takia. Ja joskus aikaa ei vain ole.

Joka päivä potilaat pestään, käännellään neljän tunnin välein, imetään, arvioidaan, ventiloidaan, lääkitään ja nesteytetään, ja lopulta arvioidaan taas. Yleisin modi ventilaattoreissa on SimV paine kontroloitu. Siitä on oikeastaan kaksi suuntaa, joko täysiin konekontroloituun ventilaatioon tai avustavaan ventilaatioon. Jos potilaan tila kohenee, se pääsee putkesta eroon muutaman päivän kuluttua tultuaan tajuihin tai sedaation lopetettua. Hän alkaa hengittää omillaan ja hänet extuboidaan, jonka jälkeen häntä tarkkaillaan vielä muutama päivä lisähapella ja maskilla. Jostain syystä pullopuhalluksia täällä ei tehdään. Kun potilalla ei ole enää tehostetun hoidon tarvetta, hän siirtyy toisille osastoille.

Sairaalassa on autoklaavi, joten osastolla on steriloituja instrumentteja ja setteja. Osaston omat instrumentit puhistetaan alkoholilla. Osastolla ei kuitenkaan ole decoa, joten kaikki eritteet menee huuhteluhuoneseen. Siellä on kaksi allasta joissa yhtyvät viemärit. Lisäksi siellä on vateja, alusastioita ja mittakannuja. Välinekierto menee seuraavasti, otat jonkun tarvitsemasi välineen pinosta, käytettyäsi sen potilaalla tyhjennät sisällön jakaadat sen viemäriin altaassa. Huuhtelet astian ja peset mekaanisesti. Liuotat astian vadissa jossa on antibakteerinen liuos, huuhtelet ja laitat takaisiin pinoon seuraavan käytettäväksi. Huuhteluhuone on siistin näkönen, mutta siihen liittyy itselläni aina etoava fiilis. Vähän kuin ajatus kahvimukin laittamisesta dekoon jonkun alusasitan kanssa.

Kahdentoista tunnin työvuoro on raskas, mutta kaikki varmistavat toisten selustat, joten sulla on mahdollisuus pitää taukkoja kunhan hoidat työsi hyvin ja aina on joku joka vastaa potilaastasi!Mie vietän osan lounastunnistani lastenosastolla klownina ja näyttämässä taikatemppuja lapsille.

Most of students and nurses go to spend lunch break outside of the hospital. There is a nice grass field and some tables in shadows.