This kid required fast and massive infusion so doctors opened intraossealic rout with pink needle. We were pumping Ringer solution with 20ml syringe in child's tibia up to 200ml. Once we achieved estimated volume. Child became a pillow for needles, we were searching a periferic infusion route. There were five of us working on kid, each went for one limb, and one had the head. After multiple attempts we were just changing stations. This child didn't fight back, she just laid and kept gapping ear trough the mask. Probably 3o attempts later she had a working drip line in feet. It was small win for the day. The problem was that there were dozen more of kind patient waiting of us in query and by the night they will have one and other pee and poo in panties.
Another child that gave me wrestling blood shower was six years old boy, with cut on his fingers. We needed to sew them back together. It was brutal cause once he saw a local anesthesia syringe I suppose to inject with, he put everything he had in to the fight. So Finally his mom was holding his feet. I was laying with all my weight on him, and holding his injured paw next to the bed and with another hand i held syringe and made injection. A bit later nurse was sawing his fingers back to where they belonged. Could we do it less harmful and easier? Probably? I have no fukin idea. The nurse thought that we did right, i think today i'll make me believe that way also. Tomorrow then is another day...
Tämä päivä oli vähemmän hektinen. Ehkä päivän paras hetki oli kun sain kaksivuotiaan virtsat päälleni, hyvin agressiivisen nesteytyshoidon päätteeksi. Olin kantamassa lasta yläkertaan pediatriselle osastolle, enkä edes tajunnut mitä tapahtui. Paita tuntui lämpimältä, ja sitten märältä. Luulin että tippaletku fuskasi, tai irtosi kokonaan. Kun tajusin että työasuni takki oli kusessa, menin halamaan muita hoitajia. Aliravitut lapset on yleinen näky täällä päivystykessä, jotkut heistä ovat myös niin kuivuneita että menee shokkiin. Heidän hoito vaatii melkoista ponnistusta saadakseen elektrolyytit ja hemon takaisiin tasapainoon. Tämä tyttö oli sellainen.
Lääkäri avasi intraosseaalisen reitin tavallisellä vaaleanpunaisella neulalla, sillä tämä lapsi tarvitsi massiivistä nesteytystä. Sääriluun sisälle, puolesta välistä, pumpattiin Ringeriä 2oml ruiskulla, 2ooml asti. Jotkut teistä varmaan mietti mitä hittoa, mutta tässä vedän afrikkakortin, on mahdollista. Kun tavoitevoluumi oli saavutettu, lapsi muuttui neulatyynyksi. Perifeerisiä suonia ei ollut. Kaksi lääkäriä, kaksi hoitaja ja yksi hoitaja opiskelija työsti kaikkia neljää raajaa ja päätä, kunnes perifeerinen reitti oli avattu. Muutaman epäonnistumisen jälkeen asemat vaihtui ja tökkiminen jatkui. Lapsi ei pannut vastaan, hän keskittyi hengen haukkomiseen happimaskista.3o neulaa myöhemmin, en edes laske pistoksia sillä samalla neulalla pistetään ainakin kahdesti jos patjaa ei lasketaan, meillä oli toimiva infuusioreitti jalassa. Se oli pieni voitto, mutta vastavia taisteluja odotti tusinan verran käytävällä jonossa, iltaan mennessä niillä olisi jo useat pissat ja kakat housuissa.
Toinen lapsi joka jäi mieleen, oli kuusivuotias poika. Hän antoi mulle verisen painin. Hänellä oli sormet irtoamaisillaan viiltohaavan takia, ja meidän piti ommelle ne takaisiin. Kaikki meni hyvin kunens poika näi puudutusruiskun. Hän pisti kaikensa likoon tapellakseen. Lopulta hänen äiti piteli nilkkoja, minä makasin koko ruhoni painolla hänen päällään toisessa kädessä puudutus ruisku, toisella kädellä painaen hänten haavoitettua kämmentä hoitoalustaa vasten. Hetkeä myöhemmin hoitaja ompeli sormet paikoileen, ja mie jatkoin pitelemistä. Olisko sen voinut tehdä helpommin? mahdollisesti ? En hitto tiedä. Hoitaja sanoi että pärjäsimme hienosti, tänään uskottelen ittelleni sillai. Huomenna taas erilainen päivä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti